Tänään asiaa K-vitamiinista! Ihan tähän alkuun haluaisin sanoa että tosiaan kun nyt näitä vitamiinijuttuja tänne laittelen, niin toivoisin että kaikki jotka näitä lukevat tekevät sen kriittisesti (vaikka kyllä täällä sen verran viksua porukkaa tuntuu olevan, että teette niin ilman kehoitustakin).
Vaikka luenkin päivittäin läjän tutkimuksia näistä asioista, suoritan ihmiskokeita itselläni ja teen edellisten perusteella tänne tiivistelmiä, niin mikään tieto on hyvin hyvin harvoin absoluuttista ja nämä ovat siltikin loppujen lopuksi vain MINUN tiivistelmiäni. Käytän paljon aikaa eri tutkimusten läpikäymiseen ja tarkastelen asioita aina monista eri näkökulmista, mutta silti - jos lähdette vaikkapa lisäämään K-vitamiinia reippaasti ruokavalioonne, niin ottakaa itsekin selvää asioista, tutustukaa annossuosituksiin ja pysykää kriittisinä :) Sitten K-vitamiiniin!
K-vitamiini on ehkä tunnetuin verta hyydyttävistä ominaisuuksistaan, mutta sillä on monia muitakin terveysvaikutuksia.
K-vitamiini
- Edistää luuston terveyttä
-Ehkäisee sydän-ja verisuonisairauksia
-Ehkäisee syöpää
-Parantaa insuliiniherkkyyttä - ehkäisee tyypin 2 diabetesta
Se mikä minulle tuli ihan yllärinä on se että K-vitamiini toimii yhdessä D-vitamiinin kanssa. D-vitamiini edistää luiden terveyttä auttamalla kalsiumia imeytymään, MUTTA K-vitamiini on se joka ohjaa kalsiumin luustoon ja estää sitä menemästä sinne, minne se ei kuulu. Eli toisin sanoen K-vitamiini ja D-vitamiini ovat erottamaton pari, jotka toimivat yhdessä luuston hyväksi. Jos siis syöt D-vitamiinia ravintolisänä, joka on suomalaisille ehkä se tärkein ravintolisä mikäli mitään ravintolisää tahtoo käyttää, niin on hyvä huomioida seuraava: ilman K2-vitamiinia D-vitamiini edistää kyllä kalsiumin imeytymistä, MUTTA kalsium kertyy sepelvaltimoihin eikä luihin. Ja tätähän kukaan ei tahdo.
Mistä sitä saa?
K1-vitamiinia on kasviksista runsaimmin lehtikaalissa (618mg/100g) ja pinaatissa (350mg/100g), mutta sitä löytyy myös mm. seuraavista: ruusukaali, ruohosipuli, parsakaali, kiinankaali, persilja ja kiiwi.
K2-vitamiinia on enimmäkseen eläinkunnan tuotteissa, kuten hanhen-, ankan- ja kanan maksassa, grass fed-lihassa sekä voissa.
Paljon tarvitsen?
Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa K-vitamiinia ei syystä tai toisesta mainita lainkaan, mutta jokaisen kannattaa ihan oma-alotteisesti pitää huolta siitä että saa tarpeeksi Koota. Suomalaisten K1-vitamiinin keskisaanti on noin 100 mikrogramman luokkaa, mutta erään tutkimuksen mukaan johon täällä viitataan, näkyvät todelliset terveyshyödyt vasta noin 600mcg paikkeilla. Jos vedät päivittäin paljon kasviksia (juurikin ylempänä mainittuja, kuten lehtikaalia, pinaattia ja persiljaa), et välttämättä tarvitse K1-vitamiinilisää.
K2-vitamiinia taas löytyy enimmäkseen vain eläinkunnan tuotteista, joten jos olet kasvissyöjä, on sinulla erittäin todennäköisesti k2-vitamiinin rankka puutos.
Tarvitsemme päivittäin noin 200mcg K2-vitamiinia. Tämän saannin takaamiseksi on kaksi helppoa vaihtoehtoa: syö päivittäin 15 grammaa Nattoa (japanilainen perinneruoka, sisältää paljon K2-vitamiinia), tai jos sinäkin olet ihan ymmälläsi että mikä natto, niin kannattaa harkita laadukasta K2-vitamiinilisää. Suositukset aikuisille vaihtelevat 45mcg ja 185mcg välillä (riippuen mm. siitä, kuinka paljon saat ravinnostasi K2-vitamiinia), katso pakkauksesta suositus. Muista että K2-vitamiini on rasvaliukoinen, joten pidä huoli että syöt sen rasvaa sisältävän aterian yhteydessä.
Semmoista!
10 comments:
Mutta jos on sekasyöjä niin saako sillon kookakkosta ilman lisiä tarpeeksi? :o
Aah oli vähän liian tiivistetty tekstiin, mutta siis ilmeisesti jos syö päivittäin japanilaista nattoa joka on siis jonkilaista fermentoiduista soijapavuista tehtyä sapuskaa, niin saattaa saada tarpeeksi. Muuten saadaan liian vähän, eli tarttee ottaa purkista :)
Nää on tosi kiinnostavia nämä vitamiinipostaukset! Kiitos näistä! K-vitamiinit on mulle entuudestaan aika tuntemattomia, niin aloin googlailemaan lisätietoa aiheesta. Wikipedia antaa ymmärtää, että K1-vitamiini voi muuntautua K2-vitamiiniksi ihmisen suolistossa. Eli siinä mielessä meillä kasvissyöjilläkään ei välttämättä ole hätää. Juustoista ilmeisesti saa K2-vitamiinia myös aika hyvin.
K1 tosiaan voi muuntautua kakkoseksi, mutta mm. Tutkimusten mukaan joihin tässä artikkelissa viitataan, sitä muuntautumista tapahtuu tosi vähissä määrin. Kävin läpi monia muitakin tutkimuksia ja ilmeisesti on niin että vaikka saataisiin tarpeeksi k1-vitamiinia, niin suurin osa siitä menee joka tapauksessa veren hyydyttämiseen eikä esim. Luille jää juuri mitään. Samaisessa artikkelissa mainitaan, että fermentoitua juustoa tulis syödä päivittäin noin 5dl jotta saisi tarpeeksi k2-vitamiinia. Yllämainittu natto on toinen jossa on runsaasti k2sta, maksa on myös hyvä mutta helpoin (ja edullisin) tapa saada tarpeeksi k2sta jotta siitä olis todellisia terveyshyötyjä on laadukas valmiste. Tiedä näistä nyt sitten, mulla on k2vitamiinit nyt käytössä ja oon huomannut positiivisia vaikutuksia mm. ihossa, mutta kokeet jatkuu :)
Ok, hitsit. Pitäisköhän alkaa tankata kanssa tuollaista vitamiinilisää? Jotenkin suhtaudun kauhean skeptisesti kaikkiin pillerimuodossa oleviin lisäravinteisiin. Ihannetilanteessa tietysti kaiken saisi terveellisestä ruuasta, mutta muutamissa kohdissa tämä lihaton ruokavalio kyllä asettaa omat rajoitteensa. Tämmöinen tosi hyvä kaksiosainen dokkari muuten tuli Teemalta: . Se on herättänyt paljon ajatuksia ravintokysymyksistä, suosittelen! :)
Joo, kriittisyys on hyvästä! :) Ja tietty myös se, että jos ei koe tarvitsevansa lisäravinteita ja voi oikein hyvin, niin mitä niihin sitten sijoittamaan. Ruokavalio on kuitenkin se ykkösjuttu, mä koen nää lisäravinteet vähän semmoisena pisteenä iin päälle.Eli jos tahtoo oikein optimoida, niin silloin muutamat lisäravinteet voi olla ihan paikallaan; ajattelen sen niin, että ennen ihmiset saivat (ja edelleen esimerkiksi jotkut alkuperäiskansat luonnon keskellä) rutkasti enemmän ravinnosta: metsästettiin eläimiä joissa ei tosiaan ollut mitään lisäaineita, kemikaaleja ja hormoneja ja syötiin eläimestä KAIKKI. Ensisijaisesti kaikkein ravinteikkaimmat osat niinkuin maksat, munuiset ja luuytimet sun muut missä on valtavasti mineraaleja ja vitskuja. Koirat sai rintapalat sun muut lihat, joita me nykyään ostetaan kaupasta. Ja kasvikset ja marjatkin olivat ehtaa tujua tavaraa kun ympäristömyrkkyjä ei vielä ollut. Okei nyt yleistän rankasti, mutta ymmärrät varmasti ydinajatuksen :DMutta tänä päivänä asia on täysin eri, vaikka kuinka yrittäisi ostaa luomua ja lähellä tuotettua ja myrkkyvapaata - melkein kaikki on vähän ravintoköyhempää ja vähän saastunutta. Ja sitten jos on vielä kasvissyöjä niin vaikka söisi kuinka monipuolisesti, olisi mun mielestä hyvä tukea ravitsemustaan muutamilla lisäravinteilla. Koska kasvissyöjänä sun on vaan yksinkertaisesti ihan mahdotonta saada kaikkea niin että olis terveyttä edistäviä vaikutuksia, kun lihansyöjänäkin on hankala saada. Mutta toki jokainen valitsee itse ja niinkuin sanoin, niin oma fiilis on kuitenkin se tärkein :)Miten tästä tuli taas tämmöinen romaani :D Ja hei kiitos vinkistä, katson heti kun kerkiän!
Eiku tosi hyvä, kun kirjoitat pitkästi, kun kirjoitat noin hyvin :) Voisin allekirjoittaa tuosta joka sanan! Olenkin joskus pohtinut, pitäisikö sitä välillä syödä lihaa ihan vain ravintoarvojen vuoksi, mutta jotenkin 10 vuotta kasvissyöjänä olleena terveenä ihmisenä tuntuisi hassulta kääntyä taas sekasyöjäksi. Pohjimmiltaan kuitenkin olen kasvissyöjä puhtaasti eettisistä syistä; ravintoarvojen puolesta varmaan olisi ihan hyvä syödä vähän lihaa vaikka kerran viikossa.Tuo on kyllä niin tylyä ja tylsää, miten heikkoa ravintoa nykyään on saatavilla, vaikka valikoima kauppojen hyllyillä on aivan valtava. Kehitys kehittyy :/ (not.)
:) jep, juustoissa ja voissa on paljon. Ite otatin verkokeet näistä vitamiinipitoisuuksista, ja kaikki ok. Tosin rakastan voita ja kermaa..no, syön kaikkea mitä kroppani kertoo että tarvitaan ;))Ja, hassuu on, että mitä enemmän syön, sitä nopeemmin mun housukoko pienenee!! Ihanaa ;)Mulla on myös kyllä kausittain, kun ikää on kuitenkin 49, niin luonnon omia vitamiinipillereitä. Vältän ns synteettisiä purkkeja. Niissäkin on huikee ero! Osaa meidän keho ei edes käytä hyväkseen.Mutta, kannattaa ottaa selvää.
No kiva jos tästä on jotain iloa! :)Ite kun en oo koskaan ollut kasvissyöjänä niin en tuosta tiedä, mutta veikkaisin että kasvissyöjäkin voi saada oikeen menevät ravinteet jos vähän käyttää lisäravinteita :) Tai ehkä jos esimerkiksi luomuja, onnellisten ja vapaana kasvaneiden kanojen munia tahtoo kokeilla, niin siitä saa ruokavalioonsa jo valtavan ravinnepommin. Mutta either way, kyllä mä oon sitä mieltä että oma olo kertoo eniten ja jos tahtoo vetää tiukkaa kasvissyöntilinjaa ja voi hyvin niin en nää ongelmaa :)Joo, on se vähän mälsä juttu. Toisaalta jos on valmis satsaamaan ruokaansa ja tinkimään sitten muista menoista, ja kouluttaa itseänsä ravinnon suhteen niin nykymaailmassakin voi ruokavaliosta saada tosi ravinteikkaan. Ja tuli tässä myös mieleen että ollaan me pirun onnekkaita vielä siinä mielessä että asutaan suomessa (ja vielä spesifimmin helsingissä), niin valikoima on tosi laaja maailmanlaajuiseen skaalaan verrattuna ja ruoka verrattain tosi puhdasta, raikasta ja tuoretta. Mutta aina voi vähän viilailla ja tehdä kokeiluja, jos semmoisesta hifistelystä syttyy! :D
Mulla menee kanssa voita ja kermaa ihan reippaasti. Kyllä keho sanoo että ne on tosi hyväksi :)Tosi hyvä jos sulla on vitamiinipitoisuudet kohdillaan lähes pelkästään ravinnon avulla! Mustakin olisi tosi mielenkiintoista käydä mittauttamassa nuo pitoisuudet, jotta näkisi konkreettisesti että kuinka nämä vitamiinikokeilut vaikuttaa. Joo noiden synteettisten kanssa tarvii kyllä olla tosi tarkkana laadusta; söin ite muun muassa vuosia jotain rainbown d-vitamiinia kunnes otin asioista vähän enemmän selvää ja tajusin että siinä on menneet ihan hyvät rahat hukkaan. Nykyään tilaan lähes kaikki ravintolisät iHerbistä, ja otan tosi paljon selvää asioista ennenkuin otan jonkin ravintolisän käyttöön. Kiva kun kommentoit Mia, musta on mahtavaa että tästä aiheesta syntyy keskustelua :)
Post a Comment