Tiedättekö kuinka helposti sokeutuu omalle kehitykselleen eikä tajua, kuinka pitkälle onkaan tullut? On aika mahtava fiilis, kun yhtäkkiä tajuaa että vitsit mä oon kehittynyt; varsinkin sellaiselle joka suurimman osan elämästään on vetänyt aika tasaisesti, ikinä oikeastaan ylittämättä itseään.
Aloitin juuri uudelleen astangajoogan. Luulin että puolitoista vuotta salilla rehkittyäni olisin ottanut roimasti takapakkia joogan suhteen, mutta sainkin ilokseni huomata että olen vahvistunut salitreenin myötä paljon, ja monet asanat jotka olivat tuskaa aikaisemmin ovat nyt paljon helpompia.
Huomaan myös että käsitteet ovat saaneet uutta perspektiiviä. Se mikä joskus oli epämukavuusalue on nyt mukavuusalue. Se mikä joskus oli AI SAATANA on nyt ihan ookoo. Se mikä joskus oli sietämätöntä kipua on nyt oikean hengityksen oppimisen myötä siedettävää. Se mikä joskus oli "en pysty enää" on nyt "vielä kerran, vielä vähän".
Olemme tehneet nyt kaksi viikkoa poikaystäväni kanssa sivuspagaattivenytystä niin että minä makaan lattialla ja hän painaa jalkojani erilleen. Ne kuusi minuuttia ovat minulle ihan täyttä tuskaa ja ensimmäisinä päivinä itkin kivusta. Nyt se on edelleen ihan tuskaa, mutta itkua ei enää tule. Olen päättänyt että saan vielä jonain päivänä spagaatin eikä siihen päästä ihan vaan vähän rennosti venyttelemällä.
Rakastan sitä mitä jooga opettaa: kun olet kärsivällinen ja harjoittelet kovasti, kehityt. Ja kun yhtenä päivänä onnistut jossain asanassa joka on tuntunut mahdottomalta, sinut valtaa riemu ja onnistumisen tunne. Ja sitten on taas aika nöyrtyä ja jatkaa harjoittelua kun kellahdat seuraavassa asanassa kumoon. Tottakai kaikenlainen liikkuminen opettaa tätä samaa, muissa lajeissa (erityisesti kilpailulajeissa?) sitä matkasta nauttimista ei ehkä vaan korosteta niin paljon.
Että nautitaan myös matkasta, eikä keskitytä niin ankarasti määränpäähän :)
<3: Ella
7 comments:
Lukaisimpas sitten melkeen koko blogisi alusta asti tänään, ihania kirjoituksia! Hyvä fiilis! :) Osaisitko vinkata, missä Helsingissä olisi hyvä aloittaa joogaaminen?
Voi oon otettu! Koko blogin oikeen :) Suosittelen mielelläni joogamestoja, mutta mulla on toistaiseksi valitettavasti aika vähän kokemusta eri saleista kun tuo astanga vei heti mukanaan. Sain sun kommentista idean, että voisin käydä vaikka testailemassa useampia joogasaleja ja reportteroida niistä tänne blogiin :)Mä käyn itse Helsingin Astangajoogakoulussa, kun oon löytänyt sieltä itselleni sopivan opettajan ja salin. Mutta jos haluut rakastua ihan päätäpahkaa johonkin saliin, niin suosittelen käymään Hima Happinesissa; siinä paikassa vaan on sitä jotain :) Niillä on siellä vaikka ja mitä joogaa. Kiva kun löysit tänne!
Tämä on niin totta! Ja sitten sitä ei enää huomaa, kun se on jo ihan normaalia, että mitä ihmeellistä tai kehitystä tässä muka oli, vaikka X aika sitten vaan katso silmät pyöreenä vierestä kun muut teki samaa.
Aamen! ja just siks se on ehkä aika hyvä juttu et nauttii siitä matkasta eikä ne tavotteet oo se pääjuttu, kun ei niiden saavuttaminen kuitenkaan ikinä tunnu niin siistiltä kun mitä luuli :)
Tänään oltiin kyllä taas ... xD
Tiiätkö mä alan enemmän ja enemmän tulla siihen lopputulokseen että siellä olis hyvä käydä joka päivä, edes ihan pikkusen! Oli se joku venytys tai voimaliike tai mikä vaan, mutta vähän tarttee ihmisen kärsiä joka päivä että pysyy balanssi tässä elämässä. Eiks jeh?
Kyllä! :D
Post a Comment