Hei kiitos teille jotka vastasitte mun "mitä sä haluut?"-postaukseen, sain niistä kaikista kahdesta kommentista tosi paljon inspiraatiota ja ideoita postauksia varten! :D
Siellä tuli pyyntö että kaivataan vähän semmoista epätäydellisyyttä. Ja olin ensin että täh, onko mun blogi liian pintakiiltävä? Mutta sitten mietin vähän tarkemmin ja joo, kyllähän mä kirjotan enimmäkseen aikomuksenani inspiroida, innostaa, herätellä ajatuksia ja tuoda iloa teidän päivään. Harvemmin kirjoitan mun pimeistä puolista tai avadun heikkoina hetkinä.
Tosin juttuhan meni niin että mä jouduin kysymään poikaystävältäni että mitkä on mussa sellasia piirteitä mitkä on vähän kyseenalaisia/tekee musta vähemmän epäviehättävän, koska multa nää jutut tulee niin selkärangasta etten edes osaisi ajatella että ne on jotenkin normista poikkeavia.
Oon siitä onnekas että toi parempi puolisko on ihan sinut mun kaikkien puolien kanssa, mutta jollekin nää vois olla ehkä turn offeja. Tää ei nyt sit oo semmonen "joo kyl mäkin oon epätäydellinen mä yhdistän välillä verkkarit ja maiharit kauppareissulle"-postaus. Ehei, se ei tee kenestäkään epätäydellistä. Tää on semmoinen että nyt viimeistään mun mallikansalais-lukijat todennäköisesti kaikkoaa täältä paperipussiin hengitellen ja tuhahdellen. Tai en tiedä, tekeekö nää teidän mielestä musta epäcoolin? Nimittäin:
1. Mulla on tapana iltaisin repiä kynsiä tai nahkan paloja ja laskea ne lähimmälle tasolle. Eli tietokoneen päälle/sohvan käsinojalle/poikaystävän reidelle. Ja sitten mun poikaystävä keräilee niitä lattialta ja yrittää syöttää mulle.
2. Mulla on ihan oma huumori. Mä oon just se tyyppi joka vitsailee eikä kukaan yleensä tajuu et vitsailen. Ja sit päädytään usein vähän akwardeihin tilanteisiin.
3. Oon yleisesti ottaen hyvä vastaanottamaan kehuja, mut sit välillä tulee ihan aivopieruja. Oltiin esimerkiks viime pääsiäisenä syömässä ystäväpariskunnan luona ja vein sinne kukkakimpun. Ystävä kiitti lämpimästi, kehui kimppua nätiksi ja mikä oli mun reaktio? "Joo se oli viimenen mitä kaupassa oli". MITä? :D Sama kävi Kapkaupungissa kun viereisessä pöydässä istuva nainen kehui mun sormusta. "Ai tää? Kiitti, se oli tosi halpa" MITä?
4. Mä röyhtäilen. En vahingossa kerran vuodessa kotona yksin, vaan ihan joka seurassa. Olkoonkin että ne on yleensä pieniä ja harmittomia röyhtäsyjä, mutta mulla ei oo useimmiten minkäänlaista suodatinta tän asian suhteen. Röyhtäsen ja tokasen heti perään automaattisesti "sori" vaikka en mä mitään pahoillani ole. Ja sitäpaitsi, kaikkihan me röyhtäillään ja piereskellään ja käydään kakkosella (myös te mallikansalaiset), miks just näistä on tehty niin tabu?
5. Nukun edelleen mollamaija kainalossa (onks tää muka jotenkin epäcoolia?). Se on sama mollamaija joka mulla on ollut siitä päivästä saakka kun synnyin. 
6. Mä en ikinä, ikinä haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä ja mä rakastan (melkeen) kaikkia kanssaihmisiä, mutta mun sosiaaliset taidot on välillä ihan apinan luokkaa. Tää nyt liittyy tohon edelliseen nolo huumori-kohtaan, mutta sanon usein jotain törkeetä ihan vitsillä ja tajuan vasta jälkeenpäin että ei hitto, ottikohan se sen tosissaan.
7. Mä hyräilen/laulan/heilun musiikin tahtiin ihan silloin kun musta siltä tuntuu. Kaupan jonossa, duunissa, bussipysäkillä. Tässäkään asiassa ei minkäänlaista häpeäsuodatinta.
8. Odotan edelleen kirjettä Tylypahkasta. (Kuka ei?)
9. Kirjotan usein blogissa universaalista rakkaudesta ja kiltteydestä ja siitä että välitetään kaikista just sellasinaan, mutta näkisittepä mut kun oon äidin seurassa. Musta kuoriutuu välillä ihan kiukutteleva, kritisoiva ja joojoo äiti mua ei kiinnosta -tyyppinen tapaus. Anteeksi äiti oot maailman paras äiti<3, mutta mikä siinä on että äitit usein vaan on niin.. äITEJä?
10. Mä oon useimmiten tosi onnellinen ja kiitollinen, mutta mullakin on välillä niitä päiviä kun mieli metelöi oikeen urakalla ja masentaa ja ajattelen ettei musta ole ikinä mihinkään. Ja silloin musta tulee sellainen marttyyri ettei kukaan halua olla lähellä.
11. Oon työpaikalla just se tyyppi joka ei ikinä tiskaa astioitaan ja joista kaikki muut aina kovaan ääneen valittaa että mikä siinä on niin vaikeeta.
12. Oon välillä vähän sellainen kakaramainen että jos mä saan kritiikkiä tiukkaan sävyyn niin mussa herää vastareaktio tehdä asiat vielä enemmän päin pyllyä. Koska haluun näyttää niille toisille että tää maailma ei kaadu siihen vaikka joku pyyhkis pölyt vähän huolimattomasti, mutta tää maailma tulee todennäkösesti kaatumaan siihen että ihmiset on ilkeitä ja pahantahtosia toisilleen.
Noniin! Nyt kun tuli tunnustettua, niin haluan sanoa että mun mielestä meissä kaikissa on epätäydellisyyksiä. Joidenkin epätäydellisyys on siinä että ne yrittää niin kovasti olla täydellisiä ja vaikuttaa ulospäin hyvältä. Joidenkin oudot piirteet on enemmän näkyvillä. Mutta mun mielestä just sellainen tietynlainen itseironia ja se että ei pelkää naurunalaiseksi joutumista, niin se on ihmisissä just ihanaa. Että pyrkii olemaan niin sanotusti paras versio itsestään mutta maailma ei kaadu jos pieraisee joogatunnilla.
Oliko nää turnoffeja vai paininko ihan höyhensarjassa näiden "nolojen" piirteideni kanssa? :D Olisitteko kaivanneet järisyttävämpiä paljastuksia?
