Miten olla murehtimatta tulevaa?

"Oppia hyväksymään nykyhetki.. voi siinä on opettelemista. Miks sitä ihminen on sellanen haihattelija.. Ei voi tyytyä ja olla kiitollinen asioista joita nyt on, vaan sitä koko ajan miettii huomista ja ylihuomista.. Silti ei pääse puusta pidemmälle, siis ei oikeesti tee asioita vaan miettii ku pitäis sitä tätä ja tota tehdä joskus sitte kun kerkeää."

Keskustelin opiskelijatoverini kanssa yhtenä päivänä hetkessä elämisestä, ja hän kertoi sen tuntuvan kovin vaikealta.

Ehdotin hänelle, että ilmaisisin oman näkemykseni asiaan täällä blogin puolella. Ja kas vain, samana iltana kaikkien aikojen viksuin bloggaaja Sara Karlsson kirjoitti aiheesta täällä http://www.lily.fi/blogit/sara-k/enta-jos. Koska kaikille kuitenkin kolahtaa erilaiset kirjat, tekstit ja pohdinnat eri aikoihin ihan omasta mielentilasta ja sen hetkisistä olosuhteista riippuen, voisin tuoda vielä omakohtaisen kokemukseni tänne. 

Tiedän täysin, miltä sinusta tuntuu. Tiedän, miltä tuntuu, kun se nykyhetkessä eläminen on kummallinen, kaukainen ja jotenkin aivan todella monimutkainen juttu, josta kaikki niin kovasti puhuvat mutta jota sinä et vain tunnu handlaavan. Yrität ja yrität ja yrität, ja mitä kovemmin yrität, sitä enemmän stressaat siitä, että stressaat. Ja ettet onnistu. Miten olla huoleton ja luottaa siihen että kaikki kyllä järjestyy ja asiat kulkevat omalla painollaan, vaikket sinä jatkuvasti niistä stressaisi?  

Voisin kertoa sinulle oman tarinani, kuinka itse ankkuroiduin tähän hetkeen ja pääsin irti jatkuvasta stressikierteestä. Lähtöviiva oli aivan sama kuin jolla sinä nyt seisot. Luin lukemattomia kirjoja, hyvinvointia käsitteleviä blogeja, artikkeleita, etsin harjoituksia. Opettelin. Turhauduin, koska hetkessä eläminen vaikutti niin monimutkaiselta: "keskity hengitykseesi. Sisään, ulos. Hengitä vatsalla. Tunne kehosi. Tunne energiakenttäsi. Kuuntele hiljaisuutta. Keskity elämään kaikilla aisteillasi. Hengitä." EI ONNISTU! EN OSAA! MIKä ENERGIAKENTTä? Ei ole aikaa, liian haastavaa, en ikinä opi elämään hetkessä!

Olin hyvin nopeasti sitä mieltä, että minun täytyy lähteä Intiaan joogaretriitille ja luopua koko omaisuudestani jotta oivaltaisin nykyhetkessä elämisen salaisuuden.

Sitten tutustuin yllättäin vetovoiman lakiin, juurikin edellä mainitun bloggaajan kirjoitusten kautta. Aloin maistelemaan ajatusta siitä että vedämme puoleemme sitä mitä ajattelemme. Jos ajattelen ja puhun jatkuvasti siitä, kuinka stressaantunut olen, heitän lisää vettä kaivoon; sama toimisi toisinpäin. Kuulosti järkeenkäypältä ja vetovoiman lailla leikittely vaikutti helpolta peliltä. Sen sijaan että yritin jatkuvasti keskittyä hengitykseeni tai kehoni energiakenttään, keskitinkin huomioni itseni ulkopuolelle. Pyrin yhä useammin auttamaan ihmisiä, hymyilemään, jakamaan hyvää mieltä, kehumaan, tekemään jotakin toisen hyväksi. Näkemään kaikesta toisenkin puolen. Ymmärtämään, miksi joku on vihainen tai ilkeä. Olemaan lempeä itseäni kohtaan. Tuntemaan myötätuntoa halveksunnan sijaan ratikan haisevaa Peraa kohtaan. Yritin yhä useammin tuntea yhteyden ihmisiin ympärilläni: bussissa, kaupan jonossa, töissä. Kuvittelin meidän olevan kaukaisia sukulaisia. Olin ihan yhtäkkiä avannut täysin uuden oven ihmelaaksoon, jossa oli hirmuisesti iloa ja välittämistä ja oivalluksia ja hymyjä. Hymyilin enemmän, sisälläni kupli yhä useammin, stressillä ja huonolta tuntuville ajatuksille oli jatkuvasti vähemmän tilaa. 

Ja yhtenä päivänä huomasin, että nykyhetki oli niin kaunis, niin täynnä elämää ja rakkautta ja niin uskomattoman arvokas, etten enää osannut murehtia kovin pitkään ja kovin tosissani. En osannut, tai halunnut nähdä mustavalkoisesti tai tuomita näkemättä kolikon toista puolta. En stressannut sillä tiesin että mitä tahansa tapahtuisikin, olin minä löytänyt avaimen mielentilaan joka oli täynnä varmuutta, rauhaa ja tyytyväisyyttä, ja voisin löytää sinne uudelleenkin.

Siispä vinkkini sinulle ystäväni onkin seuraava: jos nykyhetkeen juurtuminen tuntuu mahdottomalta tai tunnet itsesi kykenemättömäksi, katso hetkeksi niin sanotusti omaa nenääsi pidemmälle. Kiinnitä huomiota maailmaan ulkopuolellasi, pyri niin usein kuin mahdollista välittämään muista ihmisistä, eläimistä, asioista, kaikesta. Tutkaile luontoa, tunne kiitollisuutta ruoasta, lämpimästä kodista, auringosta. Ihan tosi yksinkertaisia juttuja, joiden kiittely tuntuu aluksi ehkä vähän hölmöltä ja tarpeettomalta, mutta ajan kanssa huomaat, ettei sinulta puutu juuri nyt yhtään mitään. Valitse stressitön näkökulma, kuvittele että olet ihminen joka ei stressaa. Eläydy sellaisen ihmisen rooliin.

Toivottavasti tästä oli jotain apua; olet ihana ja ihan oikeasti pohjimmiltasi juuri se ihana huoleton tyyppi, joka haluaisit olla :)