Pari sanaa kivasta elämästä

Voisin ihan ensimmäiseksi kirjoittaa vähän näin pintaa raapaisten elämänkatsomuksestani.

Olen tänä päivänä täysin sitä mieltä, että elämä on ihan huikea juttu: me olemme syntyneet tänne iloitsemaan, kehittymään ja nauttimaan matkasta. Jossakin vaiheessa kasvuamme useimmat meistä kuitenkin saivat ympäriltä sellaisen käsityksen, että elämän kuuluu olla haasteellista, stressaavaa, nuoralla tanssimista ja jatkuvaa yrittämistä.

Jossain lapsuuden ja nykyisyyden välissä joku ehkä kehotti meitä tylysti kasvamaan aikuisiksi, kun esitimme haaveitamme. Haaveita, joissa sydämemme pohjasta halusimme isona prinsessaksi, miljonääriksi, astronautiksi, koirien paijaajaksi. Kepeitä, kauniita ja silloin niin mahdolliselta tuntuvia tavoitteita, joista lopulta luovuimme huomattuamme, ettei ajattelutapamme sovi tähän kovaan maailmaan. Aloimme tosiaan uskoa, että elämän ei kuulu olla helppoa, ja että haaveilu on itsekästä ja naiivia. Ja näin päädyimme kaikki enemmän tai vähemmän oravanpyörään, jossa tuijotamme kelloa kahdeksasta neljään leipämme eteen, nollaamme viikonloppuisin menneen viikon kuka milläkin tavalla ja valittelemme maanantaina sitä että onko pakko taas ja kun sääkin on huono, olisipa jo kesäloma. Ja kesälomalla emme oikeastaan ole ihan läsnä, sillä katseemme on jo suuntautunut syksyn lomamatkaan. Ja niin edelleen. (Jos edellä oleva ei kuvannut sinua lainkaan, olen ihan vilpittömästi onnellinen puolestasi. Tarjoan sinulle mielelläni kahvit minä päivänä tahansa, jos sallit, ja istun inspiroitumaan kanssasi!)

 
Syy siihen, miksi istun tässä nyt kirjoittamassa on se, että tiedän kokemuksesta, että asia voi olla toisin, ihan omaa näkövinkkeliä muuttamalla. Haluaisin muistuttaa niitä, jotka itseni tavoin ovat löytäneet itsensä merkityksettömältä tuntuvasta oravanpyörästä, että on toinenkin vaihtoehto. Voimme valita onnellisuuden, voimme saavuttaa syvimmätkin unelmamme, voimme elämäntilanteestamme riippumatta herätä ja alkaa todella tuntea, millaista on, kun elää jokaisella solullaan. Valtavan nautinnollinen elämä on ihan siinä seinän takana, kunhan vain otamme vastuun itsestämme juuri nyt ja uskomme, että arkemme voi tässä ja nyt olla älyttömän siistiä, jos pyrimme siihen tietoisesti. Ja haluan omasta puolestani, jos vain ikinä mahdollista, yrittää ojentaa muillekin työkaluja parempaan elämään.
 
Elämä todella on sitä, mitä me siitä teemme. Luomme joka päivä omaa todellisuuttamme, ja siitä syystä meidän on tehtävä tietoisesti päätös siitä, että haluamme ja voimme olla onnellisia ja hyvinvoivia. Voin oman kokemukseni perusteella allekirjoittaa väitteen siitä, että arki voi olla todella mautonta, epätyydyttävää ja tuntua siltä, että kyllähän minä nauttisin mutta Kun. Mutta allekirjoitan senkin, että arki voi todellakin olla ihan jokainen päivä ihmeellistä ja antoisaa, uskomattoman kaunista ja niin täynnä elämää. Kyse on vain näkökulmasta. Muutos ei välttämättä tapahdu hetkessä. Mutta jos tiedostat, että elämäsi voisi olla hippusen siistimpää; jos myönnät itsellesi, että nyt ei ehkä ole kivaa, mutta myönnät myöskin, että voit tavalla tai toisella vaikuttaa tekoihisi ja ajatuksiisi, olet oikealla tiellä. Siitä se lähtee.
Kun päätämme ottaa vastuun omasta hyvinvoinnista ja asetamme sen pääprioriteetiksemme, voimme huomata, kuinka naurettavan lähellä huojennusta ja hyvää oloa olemme kokoajan olleet.

Herättikö mitään ajatuksia? Käyn mielelläni keskustelua kommenttiboksin puolella! :)