Treenaamisesta

 

Olen huomannut, että elämässä pätee yksi laki oikeastaan kaiken suhteen: vetovoiman laki. Kielteisyys synnyttää kielteisyyttä, positiivisuus positiivisuutta. Sama pätee luonnollisesti myös treenaamisen ja ravinnon suhteen. Jos treenaat ensisijaisesti siksi, että haluat laihtua, olet tyytymätön itseesi, haluat lisää sinne ja vähemmän tänne, näyttää enemmän joltakin muulta ja vähemmän siltä kuin näytät nyt, et saavuta koskaan haluamiasi tuloksia. Jos päivästä toiseen katsot peilistä ensimmäisenä virheitäsi, puristelet jenkkakahvojasi ja laihistelet vatsaasi, teet vain hallaa itsellesi etkä todennäköisesti koskaan saavuta vartaloa, jossa sinun olisi hyvä olla.

Jos sen sijaan aina peiliin katsoessasi halaisit itseäsi, kiittäisit kehoasi siitä että se toimii niin pirun hienosti joka päivä, kiittäisit jokaista soluasi siitä upeasta työstä jota ne jokaikinen hetki tekevät ja aina vain sinun hyväksesi, väitän että olisit lähempänä unelmiesi vartaloa kuin uskotkaan. Kertoisit itsellesi olevasi kaunis, tarkoittaisit sitä ja iloitsisit siitä, ettei koko maailmassa ole toista täysin samanlaista. Olisit ylpeä itsestäsi. Jos treenaisit siksi, että se tuo sinulle hyvää oloa ja energiaa, tai siksi että tunnet itsesi aina hiukan voimakkaammaksi treenatessasi, tai siksi että tuntuu niin älyttömän hyvältä liikuttaa tätä uskomatonta konetta nimeltä keho, KYETä liikuttamaan sitä haluamallasi tavalla; jos nauttisit ja antaisit inspiraation viedä, väitän että saavuttaisit kaiken sen mistä koskaan olet uskaltanut haaveilla. Ja saavuttaisit sen vieläpä helposti, mukavasti ja matkasta täysin siemauksin nauttien. Jos tunnet jatkuvasti suoriutuvasi vain rimaa hipoen, urheilu on sinulle useimmiten välttämätön paha ja käyt viikosta toiseen kuntosalilla vain tunteaksesi itsesi aina heikoimmaksi lenkiksi.. Lopeta se! If you have to force it, it’s probably shit.

Ennen kaikkea, muuta ajattelutapaasi. Kokeile lähteä liikkeelle ajatuksesta, että sinä oletkin jo ihan täydellinen, juuri nyt. Kehossasi ei ole mitään liikaa, eikä siitä puutu mitään. Kaikki on juuri niinkuin pitääkin ja hyvä niin. Jos liikut, teet sen rakkaudesta kehoasi ja hyvinvointiasi kohtaan. Ja aina kun päätät treenata, tee se tiiminä itsesi kanssa: ole kärsivällinen, anna aikaa, kiitä kehoasi siitä että se tekee parhaansa totellakseen aivojesi lähettämiä impulsseja. Kehosi ei koskaan, ikinä, milloinkaan yritä toimia sinua vastaan, joten toimi sinäkin yhdessä sen kanssa.

 

Sillä tämän maailman vitsaus, tai oikeastaan hienous, on siinä että meillä on aina ja ikuisesti vain tämä hetki käytettävissämme. Ja jos emme opi rakastamaan itseämme ja tätä hetkeä juuri nyt ja juuri tällaisenaan, emme koskaan pääse määränpäähämme. Ja vaikka pääsisimmekin, ei se (usko pois) tuntuisi silloinkaan hyvältä, sillä tyytyväisyys itseesi ei ole mikään päämäärä tai asia jonka voit saavuttaa vasta sitten KUN. Avain onneen tulevaisuudessa on elämästä nauttiminen ja itsesi arvostaminen tässä hetkessä. Alkaen än yy tee nyt.

Onko joku samaa mieltä, eri mieltä, mitään mieltä? :)