Matkailu avartaa

Matkailu on kivaa.

Miksi matkailu on kivaa? Miksi sanotaan, että matkailu avartaa, tai että matkailu on ainoa rahalla saatava asia, joka rikastuttaa?

Matkustaminen antaa otolliset puitteet tutkia maailmaa kuin lapsi, uusin silmin, tuoreena ja ihmeellisenä. Aistit täyttyvät uusista ärsykkeistä: jonkin linnun laulu, makea kukkien tuoksu ilmassa, vieras kieli, uudet maut, erilaiset puut. Lämpötila, ilman kosteus, katujen päällysteet. Ihmisten tavat. Kaikki tuntuu niin uudelta, erilaiselta ja niin elävältä. Kaikki mikä tapahtuu tässä ja nyt täyttää aistit ja saa sisimpäsi kuplimaan innostuksesta.

Ei Suomi ole sen pöllömpi paikka kuin Thaimaakaan. Ulkomaille lähtiessä tunnemme itsemme ehkä vain enemmän eläviksi, nykyhetkestä nauttien ja kaiken ihmeellisyyttä ja viehätystä arvostaen, sillä aivan uusi ympäristö helpottaa hetkessä elämistä.  Syvään hengittämistä. Katsomista, kuuntelemista, mielen hiljentymistä.

Tämä ei tarkoita, ettetkö voisi kokea sellaista autuutta ihan täällä kotikonnuillakin, vaikkapa keskellä sitä Kallion arkea.

Katso pieniä lapsia: harmaana, märkänä maailmanlopun näköisenä päivänä siniseen kurapukuun sonnustettu pikkumies ajelee pienellä traktorillaan ympäri puutonta, rikkinäisillä metalliaidoilla suojattua puistoa. Ja se pieni pentele hymyilee kuin viimeistä päivää, päästelee ääniä, kiljaisee riemusta ajettuaan vesilätäkön läpi. Sillä pienellä miehellä ei ole vielä mieltä, joka harmittelisi keliä joka on huonompi kuin eilen, tai joka janoaisi Thaimaan lämpöön. Sillä ei ole alati samaa levyä soittavia ajatuksia, jotka vertailisivat omaa traktoria vieressä kaahailevan traktoriin. Sitä ei haittaa, että on kylmää ja koleaa: posket punoittavat innostuksesta ja haalarin alla on mukavan lämmintä kun polkee menemään yli mäkien ja oksien. Ja jos siltä kysyttäisiin, että missä olisit mielummin jos saisit valita, se todennäköisesti loisi suurilla silmillänsä pitkän kummeksuvan katseen, sanoisi prum prum ja jatkaisi innosta puhkuen matkaansa.

Uskokaa pois, se sama tyytyväisyys on ihan meissä jokaisessa. On mahdollista (kyllä vain, ilman sieniä) nauttia täysin siemauksin siitä Kallion arjesta. Jos et yhtään ymmärrä, mistä puhun, suosittelen matkailua. Mene, tee, näe, koe, anna kehosi ja mielesi täyttyä kaikista niistä uusista ärsykkeistä. Jos ulkomaan matka ei sovi tämänhetkiselle budjetille, kokeile pyörähtää uusissa maisemissa kotimantereella: Lapissa, Ahvenanmaalla, naapurikaupungin luonnonsuojelualueella. Ja jos ja kun tulet takaisin, yritä edes ihan pienesti tuoda arkeesi sitä kaiken uutena näkemistä. Tutkaile, kuuntele ihmisiä, katso kuinka joku hymyilee toiselle, maistele ruokaasi, toivota kivaa päivää asiakkaille. Vedä keuhkot täyteen Meiran tehtaalta nousevaa kahvin tuoksua, hengitä ja keskity. Juuri tässä ja juuri nyt on älyttömästi elämää, kauneutta ja ihmeellisiä asioita.

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle.