Sain toiveen että kirjottelisin mun ja mun poikaystävän rakkausstoorista. Ja koska rakkaus on mun mielestä tässä elämässä The Shit, niin tässä se tulee :)
Me tavattiin viisi vuotta sitten - Samuel oli pokena baarissa ja mä tulin ystävien kanssa viettämään yhden ystävän 18-vuotissynttäreitä. Kun näin Samuelin (ja se iski silmää), niin mä en pystynyt keskittymään enää mihinkään muuhun. Yhtäkkiä huomasin että seisoin sen edessä ja pyysin sitä tärisevällä äänellä kahville. Ja mehän mentiin.
Ja mua vähän naurattaa, kun katoin toissapäivänä Fifty Shades Of Greyn ja niin korni kuin se olikin, niin mun on pakko myöntää että mä olin ihan yhtä menetetty tapaus kun se leffan mimmi. Sitä perhosten, tärinän ja intohimon määrää.. Multa meni monta kertaa alkuaikoina kirjaimellisesti jalat alta joka kerta kun oltiin yhessä. Samuel joutui myös monesti muistuttamaan mua hengittämään, kun unohdin sen välillä (superkornia nyt kun aattelee :D)
Meijän välillä on ihan valtavasti rakkautta. Me myös kunnioitetaan toisiamme, kannustetaan toisiamme, ollaan avoimia, ollaan toistemme parhaita ystäviä ja luotetaan toisiimme täysin. Meijän luonteet tasapainottaa toisiaan aika kivasti: Samuel on mun ankkuri. Se toimii yleensä järjen äänenä kun mulla menee lujaa ja lähen leijumaan ihan pilviin. Ja toisaalta meillä on myös ihan hitsin hauskaa ja älyvaata menoa yhdessä.
Ollaan myös siitä onnekkaita että tiedetään molemmat mitä halutaan elämässä tehdä: kehittyä, liikkua, auttaa ihmisiä liikkumisen parissa, levittää rakkautta ja olla onnellisia. Meillä on suurin piirtein samat päämäärät ja intohimon kohteet ja se on iso rikkaus tässä suhteessa: että ymmärretään täysin toisiamme ja ollaan opittu venymään, tekemään kompromisseja ja kannustamaan toinen toista silloinkin kun yhteinen aika on tosi kortilla. Koska tiedetään molemmat että se että päästään toteuttamaan itseämme ja tekemään sitä mitä rakastetaan, niin se on vaan kaikkien kannalta positiivinen juttu.
Ollaan kasvettu tosi paljon yhdessä ja on ollu ihanaa seurata toisen henkistä kasvua ja kehitystä. Samuel on ihan mun lempi-ihminen koko maailmassa ja tunnen joka päivä valtavasti kiitollisuutta siitä että saan leikkiä sen kanssa yhessä tätä leikkiä nimeltä Elämä.
Pahoittelut kun tästä tuli näin pörröinen ja vaaleanpunainen tarina, mutta kun semmoista tää meijän yhdessäelo aikalailla on :D
31 comments:
Aivan ihanasti sanottu! Taas kerran! Sama missio on täälläkin meneillään - perästä tullaan! :DOlen muuten huomannut, että nyt kun olen lähtenyt tälle egosta luopumisen matkalle, niin tuntuu että suurimmat takapakit tulee juurikin silloin, kun sitä egoa jotenkin pönkitetään ulkoapäin. Onhan se ihan hitsin vastustamatonta, kun joku kehuu sun saavutuksiasi, taitojasi, luonnettasi, älyäsi, kauneuttasi... Siihen hyppää niin innolla mukaan, että kaikki egosta luopumiseen nähty vaiva tuntuu aivan merkityksettömältä ja tyhmältä. Eli niin sanotusti pissi kohisee pääkoppaan :D Ja juuri silloin yleensä iskee se tömähdys maan pintaan ennen pitkää. Ja sitten saa taas uudestaan käydä läpi ne ajatukset, että hei, ei sillä mun egollani ole oikeasti mitään väliä.
Nyökyttelen täällä!Se kun ajattelee että nyt oon hyvä ja oikeella tiellä ja parannan maailmaa, niin sekin on vaan ego joka hiipi takaovesta sisään. Mun akilleenkantapää tässä egoasiassa on just se kun aattelen että nyt mä tuotan hyvää mieltä ihmisille ja saan vaan hyvää aikaseks tässä maailmassa. Ja sitten tulee joku ei yhtään tajuakaan mua ja mulla menee ihan pasmat sekaisin kun mä vaan niin kovasti haluisin hyvää ja haluisin että se toinen ymmärtäis ja tykkäis musta takasin.Kun vaan oppis ihan oikeasti tajuamaan että ne WUU JEE DING DING - fiiliksetkin on ohi meneviä, niin ehkä ei tartteis aina olla niin halolla päähän lyöty kun menee taas vähän vähemmän lujaa :D Tosin musta tuntuu että jos katon missä olin kolme vuotta sitten versus nyt, niin kyllä sitä jotain on oppinut tänkin asian suhteen eikä enään innostu kaikista huipuista silleen että yöunet menee ja leposyke on satamiljoonaa. Ja toisaalta sitten ne niin kutsutut "haasteet" ja "heikot hetket" ei myöskään enää tunnu samalla tavalla maailmanlopuilta, kun jotenkin hiffaa sen että ne menee kyllä ohi ja kuuluu tähän elämään. Mutta paaaaljon on vielä opittavaa! Ja se on just aika siisti juttu eiks niin? Että tää peli ei oo vielä pelattu, meillä on aikaa loppuun saakka ja jokainen tsäänssi on mahdollisuus niinkun Matti Nykänen asian ilmaisi. :D
Ihana Ella <3 Ja apua mä en kestä miten makee toi monopoli-ilmaus on?! :D
Haha tämä just niin kuin mun elämästä:D itsekin tunnen olevani aika ajoin pulassa egoni kanssa kun se aina kuvittelee olevansa oikeassa mutta kohta ollaankin jo rähmälleen ojassa. Vaikka se onki aika raivostuttavaa välillä niin toisaalta se myös ajaa uusiin tilanteisiin joihin ei ehkä muuten uskaltais mennä. Kun ei kai ole olemassa mitään sellaista josta ei vois selvitä;)
Eiks oo hyvä? :D Joku viksu sano niin joskus, tuo mulle aina sitä kaivattua perspektiiviä kun rupeen ottaa itteäni tai asioita liian vakavasti.Ihana oot iteeee! <3
:DSe on justiinsa näin, tekemällä oppii ja kun kaadutaan niin sanotusti rähmälleen niin yleensä siinä piilee jotain opetuksia siinä tilanteessa.Jos vaan pystyy tarkastelemaan tilannetta rauhassa, rehellisesti ja objektiivisesti eikä anneta sen egon ruveta riehumaan siitä että ollaan epäonnistuttu ja mokattu ja kaikki on pilalla, niin voidaan oppia tilanteesta jotain :)
Ihanasti kirjoitettu! Mietin, että oiskohan niin, että toki niistä huippuhetkistä voi ja pitääkin iloita; siitä, että on saanut jonkun iloiseksi ja tehnyt hyviä asioita. Pitäis vain muistaa, ettei ala määrittelemään itseään niiden tekojen ja ulkoisten asioiden kautta. On hienoa, jos hienoja asioita tapahtuu. Mutta tykkään siitä Eckhart Tollen ajatuksesta, että mikään mitä teen, ei tuo mitään lisää siihen, mitä minäHeti kun ripustautuu ja rakentaa identiteettiään näiden ulkoisten asioiden varaan, on paljon alttiimpi noille tömähdyksille maan pintaan.
Joo just näin, ollaan samalla viivalla :)Toi ajatus että mikään mitä teen (tai saan) ei lisää mitään mun todelliseen olemukseen iskee muhunkin :)Muhun kolahtaa myös ajatus siitä että pitäisi aina pienen osan huomiostaan omassa sisäisessä tilassaan. Että vaikka ulkoiset olosuhteet olisi miten, niin ei ikinä antaisi niiden viedä täyttä huomiota.Harjootusta harjootusta!
Hei tiedätkö, musta on ihanaa jakaa näitä ajatuksia sun kanssa! Mietin just, että miksi oon näin koukuttunut sun blogiisi ja tajusin samalla, että oot oikeastaan ainoa tietämäni ihminen, joka on myös hurahtanut Tollen ajatuksiin, lukenut Läsnäolon voiman ja antanut sen kolahtaa :) Nää ajatukset on mulle tosi uusia; vuosi sitten en olis esimerkiksi ollenkaan tajunnut, millainen valta mun egolla on mun elämässä. Kiitos siis sulle "vertaistuesta" (haha) tällä matkalla ja mahtavista keskusteluista! Treenit jatkuu :D
Mustakin on ihanaa käydä tätä ajatustenvaihtoa sun kanssa, on helpottavaa käydä keskustelua kun maailmankuva on hyvin pitkälti sama ja voidaan sulkea pois esimerkiks kaikki epäilykset siitä että ymmärtääköhän toinen mistä puhun. Ei tartte tehdä niin hirveesti ajatustyötä kommenttien vaihdossa, kun tiedän että me käytetään samaa sanastoa eikä pääse syntymään väärinkäsityksiä :) Halaus!
hehee, samat sanat!Halaus takas! :)
Vitsi miten mä tykkään joka kerta kun joku sanoo että tuo tuossa on minun lempi-ihmiseni. Kuin myös sittä että on takana ja edessä vuosia ja rakkautta. Se ei ole kornia tai pörröistä, se on parasta.
Ei vitsit miten ihana postaus! <3 oon niin fiilistelijä, että tällaset rakkauspostaukset on mun ehdottomia lemppareita! Sun postaukses oli vielä niin sopivasti vaaleanpunainen ja pörröinen ;) Oon sun blogia nyt useamman viikon seuraillut ja oikeastaan tää on mun ensimmäinen kerta kun kommentoin! Täytyy sanoa, että oot noussu ihan mun lemppariksi :) ihana lukea sun tekstejä, kun osaat heittää huumoria sekaan ja muutenkin tunnut niiiin ihanalta ja symppikseltä tyypiltä <3
Ihana tarina ja ihanat te! Ja ihanaa kun ootte löytäny toisenne :) Kylläpäs nyt on ihanaa kerrakseen, mutta minkäs teet kun simmosta se elämä välillä on :D Tää kyllä piristi päivää, piti heti kömpiä vällyjen alta lukemaan kun instagramista huomasin!
Ihana, kiitos :)Joo mustakin se on tosi ihana asia, mutta halusin vähän pehmitellä tätä tekstiä mahdollisia pessimistejä varten - jotenkin mulla on vielä ihan pikkuisen selkärangassa sellainen mielikuva että meidän yhteiskunnassa on parempi vähän varovasti hehkuttaa onneaan tai rakkauttaan. Tosin eipä se ikinä tilanne siitä muutu jos ei tehdä ite muutosta :)
Voi kiitoksia sun sopivan pörrösistä ja mieltä lämmittävistä sanoista! <3Iiiiiso halaus sinne sulle, kiva kun oot löytäny tänne :)
Wääää kiitoksia, mäkin oon joka päivä tosi kiitollinen ja ällikällä lyöty siitä että miten kaikista maailman ihmisistä löydettiin toisemme :)Hehe hyvää huomenta ja ihanaa päivää sulle! <3
Mä kirjoitin tovi sitten myös, ja myös sitä hehkuttaen, koska jos on niin onnekas että on sen löytänyt sitä pitää aivan ehdottomasti hehkuttaa. Ja myös kaikkineen, koska vaikka ei aina olisi pörröistä ja vaaleanpunaista, eikä tietty olekaan, niin sekin on sitä rakkauden ihmeellisyyttä, ja sitä jos jotain saa ja pitääkin hehkuttaa. Ei se ole keneltäkään mitään pois.
Olipa kaunis kirjoitus!Joo oon ihan samaa mieltä, rakkaus on tän elämän suola. Kohdistui se sitten ystäviin, puolisoon, luontoon, elämään tai ihan mihin tahansa, mutta se on kaunein asia maan päällä.Kyllä tässä viidessä vuodessa on ehtinyt myös sydämeen sattua, epäilyttää, tuntunut siltä että ollaan täysin eri maailmoista ja joskus meinattu lähteä eri teille. Tai siis minä rappukäytävään saakka, mutta aina niiden momenttien jälkeen yhteys on ollut vielä vahvempi.Samaistun sun kirjoituksessa erityisesti tuohon ettet ainoastaan rakasta, vaan olet edelleen rakastunut. <3
Voih, ihana stoori! Onnea, kun oot löytänyt tuollaisen sielunveljen vierellesi! Ja huokaisin ihastuksesta, kun luin, että sä olet itse tehnyt aloitteen ja rohkeasti pyytänyt kahville ihan tuntematonta miestä! Mäkin olin meidän suhteessa se, joka ehdotti ekoja treffejä; tuntuu, että naisille se on usein tosi vaikeaa, mutta rohkeus kyllä palkitaan :)Hyvän suhteen löytäminen on kyllä tässä maailmassa ihan hirveä palapeli ja munkin ympärillä on hirveästi ihmisiä, jotka aina päätyvät rikkinäisiin ja vaikeisiin suhteisiin. Mutta toki asioihin voi itsekin vaikuttaa ja teidän suhteessa ei varmasti yhtään ole haitannut tuo sun positiivinen, avoin, toista kunnioittava ja rakastava asenne :)
Kiitoksia ihana :)Joo mä olin hirmu reipas vaikka itse sanonkin, mun jalat käveli, suu kysyi ja olin jälkeenpäin ihan tosi hämmentynyt että mitä tapahtui.. heh :)Oon ihan samaa mieltä ja tiedostan että todennäköisyys löytää sielunkumppani, ja vieläpä näin nuorella iällä, on ihan äärettömän pieni. Tää ihminen on ollut mun elämäni lottovoitto.Kiitos, mun täytyy myöntää että mun asenteesta on kyllä ollut ihan hirmu iso apu tässä suhteessa, kun Samuel on niin oman tiensä kulkija. Mutta kyllä ihan yhtä iso kunnia kuuluu sille, se miten sen kulmat on niin sanotusti pehmenneet meidän yhdessäolon myötä ja miten paljon voikaan ihminen kasvaa henkisesti.. Ihan vetää herkäksi :)
Tuli itku :') Ootte aivan syötävän söpöjä ja on niin upeeta, että ootte löytäny toisenne<3
Voi ei ihana muru kun oot noin symppis! Hali :')<3
Rakkaus antaa siivet.. se tuli ensimmäisenä teistä mieleen :)Olette oikeasti todella kaunis pari. Ja, miehesi on komea! Se, että olette onnellisia näkyy ja kuuluu myös silloin täällä blogissakin, ja tekee hyvän mielen näitä tekstejä lukiessa! Voi, nauttikaa ja Rakkaudesta ei voi koskaan kirjoittaa liikaa tai liian vaaleanpunaisesti ;) ainoa aihe, joihin ei koskaan kyllästy! Kiitos kun jaoit tarinan!
Voi Mia Kiitos, tuli tosi lämmin fiilis sun kommentista!Rakkaus on kyllä maailman paras asia - ja musta tuntuu että mitä enemmän uskaltaa rakastaa (ihan kaikkea mitä suinkin kykenee), niin sitä enemmän sitä myös tulee takaisin. Lähetän halauksen ja paljosti rakkautta
tuo mitä nyt sanoit, on vaan universaalitotuus! kyllä!rakkautta ei ole koskaan, missään, ikinä kiitos ja teille iso sydän
<3!
Eikääää ™¡ Niinku kommentoisin sun instagram kuvaanki, ni voisin niiiin lukee tän itsestäni ja mun poikaystävästä. Ollaan yhtä siirappisia, pörröisiä ja ehkä vähän ällösöpöjäkin. En osaa kuvitella elämääni ketään toista ja tunnen niin suurta kiitollisuutta, että ihminen jonka rinnalla haluan tän elämän kokea, on myös mun paras ystävä. Koskaan ei tarvii esittää mitään, ei tarvii tsempata ettei itkis toisen edessä. Saa olla surullinen ja näyttää kaikki tunteet.
Mä oon se villi osapuoli, impulsiivinen hekottaja ja pilvilinnojen rakentaja ja taivaanrannassa keikkuja ja mun poikaystävä on sit se viilipytty joka tyynnyttelee ku mulla menee lujaa ja leijun kolme metriä maasta. Molemmat ollaan PT:eitä ja halu auttaa ihmisiä liikunnan parissa ja korostaa liikunnan iloa. Muun muassa askelkyykkäämällä hyppien ties missä Turun keskustassa milloinkin, jotta voidaan taas todeta miten onnellisia ollaan kun ollaan löydetty toisemme, ihan yhtä kaheleita ja pörröisiä ™¡™¡
No aws mitä höpönassuja, oon ilonen teidän puolesta! <3 kuulostaa ihanalta toi teijän tiimi :)
Vooooi mä en kestä miten suloisia te ootte yhdessä! Ja ihana tarina <3 Monesti ajatellaan että ei nainen voi tehdä aloitetta, mutta sehän on ihan hölmö ajatusmalli, sää todistit sen ;)
Se on justiinsa niin <3 :)
Post a Comment