Ensinnäkin; kiitos ihmiset ajatuksista joita olette jakaneet viimeisiin blogipostauksiin. Niiden myötä ymmärsin entistä selkeämmin että se mitä minä tahdon tässä elämässä ihan palavasti tehdä, on (ensinnäkin kehittää itseäni ja saavuttaa omia tavoitteita, mutta lisäksi) motivoida ja auttaa muita ihmisiä saavuttamaan tavoitteitaan. Olen viime päivät brainstormannut, lukenut, käynyt keskusteluja ja oivaltanut asioita aiheen tiimoilta ja nyt tiedän tarkkaan mitä minä haluan työkseni tehdä.
En ole tainnutkaan täällä blogissa kertoa, että ohjaan työkseni ryhmäliikuntaa ja teen yksilöpalveluita muun asiakaspalvelutyön lisäksi. Ja mitä useammin vedän vaikkapa ryhmäliikuntatunnin, sitä innostuneempi siitä olen. RAKASTAN sitä että voin saada jonkun kokeilemaan uusia juttuja, antamaan itsestään enemmän kuin ihminen on kuvitellut pystyvänsä ja nähdä tunnin päätteeksi kaikkensa antaneita, hymyileviä ja hikisiä naamoja. Minä uskon jokaiseen asiakkaaseeni vahvasti ja tiedän että jokaikinen pystyy mihin tahansa kun tarpeeksi haluaa.
Olen viime aikoina lueskellut henkistä valmennusta käsitteleviä juttuja ja siitä miten saavuttaa se, mitä ikinä tahtookin. Jos me kaikki uskoisimme itseemme ja mahdollisuuksiimme vahvasti ja uskaltaisimme tavoitella tähtiä taivaalta, voi pojat mitä me saataisiin aikaiseksi.
Miettikää, että me ollaan tällä maapallolla ihan silmänräpäyksen mittainen aika koko maailmankaikkeuden aikaan suhteutettuna. Meidän elämä on kuin kärpäsenkakka avaruudessa; miksi me epäröimme ja pelkäämme? Mitä meillä on menetettävää? Miksi elämme varovasti ja käyttäen vain pienenpientä osaa kapasiteetistamme, kun voisimme luoda ihan mitä tahansa? Elämä on joka tapauksessa ihan a) mieletön lahja ja b) todella lyhyt. Sinä olet syntynyt tälle pallolle - et varmastikaan elääksesi varovaisesti, vaan räjäyttääksesi pankin. Tehdäksesi mitä ikinä juuri sinä tahdot tehdä.
Että seuraavan kerran kun vaikkapa tiedät että sinun pitäisi mennä liikkumaan mutta ajattelet että jos sitä makoilisi sohvalla vain ihan hetkisen, niin mietipä näin: tunnin päästä voit joko olla ylpeä itsestäsi, seistä lämpimän suihkun alla ja tuntea olosi vahvaksi, kun kävit juuri juoksemassa tunnin lenkin. Tai voit olla edelleen siinä sohvalla, kroppa nuutuneena ja mieli harmistuneena. Kumpi olisi kivempi?
En halua syyllistää ketään sohvalla makoilusta; ehei, välillä meidän kaikkien tarvitsee maata sohvalla ja olla tekemättä mitään. Mutta jos tahdomme tulla paremmaksi, tulee meidän oppia myös vastustamaan mielitekoja ja olla itse itsemme suurimpia kannustajia.
Ja siihen minä tahdon inspata sekä itseäni että muita. Päättää ensin mitä tahtoo ja sen jälkeen.. mennä ja ottaa se.
5 comments:
Ihana kirjoitus, taas kerran :) Piti tänne tulla huikkaamaan, että aamulla hesaria lukiessa ajattelin sua ja sun kirjoituksia. Luitkohan jo tän jutun? . Mielettömän tärkeä aihe!
Korjata*
Tosi hyvä artikkeli! Mä itseasiassa just eilen mietin, että sellainen matalan kynnyksen kuntosali olisi aikamoinen markkinarako. Ymmärrän ihan täysin, että sellainen joka ei ole koskaan oikein liikkunut voi tuntea olonsa tosi epävarmaksi salilla jossa haisee suorittajan hiki ja joka laitteessa pullistelee toinen toistaan pörheämpiä oreja ja tammoja. Allekirjoitan kyllä isosti tuon kirjoituksen. Vaikken oo ite koskaan ollut ylipainoinen niin mullekaan liikunta ei ollut ensimmäiseen 19 vuoteen todellakaan osa arkea ja kävin aloittaessa läpi ihan samoja fiiliksiä kuin varmasti jokainen joka ensimmäistä kertaa nokkansa kuntosalille pistää. Mä oon myös sitä mieltä että sellainen positiivinen, lempeä ja ymmärtävä lähestymistapa on kova juttu. Liikutaan koska halutaan hyvää omalle kropalle, ei siksi että siinä olisi jotain vikaa joka tulisi korvata. Ylipäätään luulen että ihmisten olisi paljon helpompaa aktivoitua jos vallitsisi sellainen yhteisöllinen kannustamisen, yhdessätekemisen ja välittämisen ilmapiiri. Jokainen on ihan vitsin ihana jo sellaisenaan eikä kenenkään TARVITSE tehdä yhtään mitään sen eteen. Ihmisten ihanuudella ei ole mitään tekemistä terveyden, painon, ulkonäön tai elintapojen kanssa. Kiitos kun linkkasit, herätti paljon ajatuksia ja inspiraatiota! :)
Ylpeys vie Helvettiin. JOKAINEN ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta. San. 16:5
Ohoh, no johan oli tyhjentävä kommentti.
Post a Comment