Hailuoto ja ihana arki

Kuusi päivää, 1800 kilometriä, ainakin neljä must see-kohdetta. Tämä oli suunnitelma. Viime viikolla keksimme poikaystäväni kanssa, että mitä jos lähdettäisiin roadtrippailemaan ympäri Suomea. Niinpä minä suunnittelin meille alustavan reitin Helsingistä Haaparannan kautta Hailuodolle, sieltä Kalajoelle ja viimeisenä oli tarkoitus visiteerata Naantalissa.

Niin me sitten pakkasimme kamat ja starttasimme auton aikaisin sunnuntaiaamuna kohti Haaparantaa. Ajoimme lähes tauoitta aamuseitsemästä iltayhdeksään, jolloin saavuimme viimein Hailuodolle. Söimme hotellihuoneessamme ahnaasti satamaravintolasta ostetut burgeriateriat, jonka jälkeen päätimme tallustaa vielä iltauinnille viilentymään pitkän ja kuuman automatkan jäljiltä.

Hotellin ovesta ulos astuttuamme edessämme aukesi taianomaisin maisema, jonka olen eläissäni nähnyt. Kilometrin verran valkoista hiekkarantaa, lähes peilityyni meri ja horisonttiin laskeutuva aurinko, joka lämmitti vieläkin. Viileä hiekka varpaiden alla, meren tuoksu, hiljaisuus. Koko maisema kylpi hennon vaaleissa pastellisävyissä ja kaikkialla vallitsi uninen, kuuman päivän jälkeinen rauha ja tyyneys. Meri ja taivas sulautuivat yhteen, eikä niiden välistä ääriviivaa voinut enää lopulta erottaa.

Koko saari oli aivan epätodellisen kaunis ja lämpimänä kesäpäivänä oli vaikea uskoa olevansa Suomessa.

Ja mikä uskomattominta, seuraavana päivänä me tajusimme, että kaipaamme kotiin. Keskellä Suomen kauneinta luontoa ja edessämme vielä viisi päivää seikkailua. Tajusimme, että emme me kumpikaan kaipaa mitään lomaa tai irtottoa arjestamme. Rakastamme arkea. Että hotelliaamupalat, uudet maisemat tai mitkään uudet kokemukset eivät juuri nyt tuo samanlaista onnea ja hyvää oloa kuin koti, arki ja rutiinit. Ensin ajattelin, että onpas surullista.

Sitten tajusin, että olenpas höpsö. Miksi arjesta nauttiminen olisi jotenkin surullista? Nautin ihan valtavasti kaikista niistä pienistä asioista, joista jokapäiväinen elämäni koostuu. Olen onnellinen, enkä kaipaa juuri nyt yhtään mitään erikoista ollakseni onnellinen. En muutosta, en matkaa, en unelmia, en materiaalia, en kokemuksia. Elämä kyllä varmasti tuo niitä kaikkia tullessaan ja otan ilolla vastaan kaiken, mitä tulee. Varmasti se päivä taas koittaa, kun janoan seikkailuja. Mutta tällä hetkellä haluan tehdä töitä, pestä pyykkiä, kokata, treenata, tavata ystäviä, katsella leffoja omalla sohvalla, tehdä pitkiä kävelylenkkejä kotimaisemissa. Ihan tavallisia, mutta ihan hirmuisen mukavia juttuja.

Ja hei, mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla teistä siellä ruudun toisella puolella, mistä te tällä hetkellä nautitte? Millaiset asiat tekevät teidät onnelliseksi juuri nyt?

Kauniita kesäpäiviä kaikille :)