Istun tällä hetkellä kotona vilttiin kääriytyneenä, selailen matkakuvia ja tunnen suurta kiitollisuutta.
Vaikka olemme poikaystäväni kanssa sitä mieltä että reissu oli aivan liian lyhyt ja kotiin palaaminen tuntui ensimmäistä kertaa elämässä haikealta, niin olen ihan valtavan kiitollinen kaikesta. Lähtien vaikka siitä että minulla on koti johon palata, työ josta tykkään, mahdollisuus matkustaa välillä, vapaus valita mitä haluan elämässäni tehdä ja kyky uskoa siihen että mikä tahansa on mahdollista. Sain Kapkaupungista matkamuistoksi roppakaupalla inspiraatiota ja intoa kehittää itseäni, tehdä töitä unelmieni eteen vielä päättäväisemmin ja ymmärryksen siitä että minulla on asiat jo paremmin kuin hyvin.
Nämä kuvat ovat yhdeltä kauniilta aamulta jolloin heräsimme aikaisin, suuntasimme Pöytävuorelle jossa istuimme kallionkielekkeellä pitkään aamukahveja juoden ja nautimme upeista maisemista. Meidän seuraan liittyi myös teurastajamarsuksi nimeämämme eläin, joka näytti ihan hulvattoman hassulta sapelihampaineen ja vihaisine silmineen :D
6 comments:
Voi ei tuo elukka on ihana! En enää muista mikä sen nimi on mutta mulla oli vuosia kehystettynä mun tädin lähettämä kuvakortti, jossa oli tuollainen elukka... :D
Voi Kapi, ikuinen rakkauskaupunkini. Pari vuotta asuin siellä E-Afrikan naapurimaassa ja Kapissa tuli käytyä aina tuulettumassa säännöllisesti. Voi että, kiitos näistä kuvista ja monista postauksistasi sieltä! Olen fiilistellyt paljon.
Joo noi on ihania! Niin totisen näkösiä :D
Oi oli varmasti ihana kokemus! Mä rakastuin myös, mieletön kontrastien maa jota ei mitenkään voi kuvailla yksiselitteisesti :) Kiva jos on ollut iloa näistä postauksista :)
Voi apua mitkä maisemat, ihania kuvia! Ja teurastajamarsu on aika symppis :D
No eikö ookkin :'D joo kyllä veti hiljaseksi noi maisemat tuolla Afrikan maalla noin niinkun joka paikassa!
Post a Comment