Kokonaisvaltainen hyvinvointi - mitä se tarkoittaa?

Kokonaisvaltainen hyvinvointi -mitä se tarkoittaa?

Lueskelin tänään aamulla hyvinvointiblogiksi tituleerattua The Good Morning -blogia. Blogin kirjoittaja Kaisa oli ollut Pariisissa ja tehnyt reissustaan postauksen, ja postauksessa oli yksi kuva jossa hän poltti tupakkaa. Kommenttiboksissa oli aikamoinen kuhina aiheen tiimoilta, Kaisa oli saanut ihan valtavan määrän kommentteja joista suuressa osassa kritisoitiin ja puitiin hänen tupakointikuvaa. Kommenteissa muun muassa tuomittiin Kaisa, oltiin häneen pettyneitä, päätettiin lopettaa blogin seuraaminen, ilmoitettiin että Kaisan moraali terveyden suhteen on alhaalla ja päätyipä joku siihenkin tulokseen, että Kaisa ja hänen hyvinvointijuttunsa ovat ihan bullshittiä. Jotkut taas olivat sitä mieltä, että ei yksi tupakka romauta pohjaa terveydeltä, eikä mikään tässä maailmassa ei ole niin mustavalkoista, että jokin asia olisi paha ja piste. Kommenteissa myös kyseenalaistettiin sitä että miksi tupakasta nousee haloo mutta alkoholin juonti on yleisesti ottaen hyväksyttävämpää, ja joku nosti esille myös esimerkiksi roskaruoan ja sen haitalliset aspektit. 

Tähän väliin haluaisin sanoa, että mun mielestä on tosi hyvä juttu, että tällaista keskustelua syntyy ja veikkaan, että kirjoittajakin julkaisi tupakanpolttokuvan ihan tarkoituksellisesti juuri keskustelun herättämismielessä. En aio tässä kritisoida tai tuomita yhtäkään kommentoijaa, siihen minulla ei ole intressejä. Haluan kuitenkin tuoda oman näkökulmani tähän aiheeseen.

Menen siis suoraan ytimeen. Jos lähdetään luokittelemaan mustavalkoisesti asioita hyviksi ja pahoiksi, terveellisiksi ja epäterveellisiksi ja ihmisiä erilaisiin bokseihin, kuten hyvinvointi/muoti/matka/bloggaajiksi, tulee tästä elämästä aikamoisen kinkkinen soppa. Tiedätkö sinä edes, mikä ihan oikeasti on myönteistä ja mikä kielteistä? Onko sinulla kokonaiskuva kaikesta? Ovatko toiset ihmiset hyviä ja toiset pahoja? On ihmisiä, joille kärsimys, puute, mokailu tai epäonnistumiset ovat lopulta toimineet parhaina opettajina. Eivätkö nämä asiat silloin siis olekin olleet lopulta hyväksi? 

Jos lasta kielletään ehdottomasti ja ankarasti menemästä aidan toiselle puolelle, mitä lapsi tekee? Todennäköisesti menee aidan toiselle puolelle. Jos sinulle sanottaisiin, että tee mitä vaan mutta kyykkyyn et saa ikinä mennä, ajattelisit todennäköisesti vähän väliä kyykkäämistä. Jos joku saa päättää että mitä saa ja mitä ei saa tehdä, mikä on hyvää ja mikä huonoa tai mitä saa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi syödä ja mitä ei, ollaan askeleen lähempänä diktatuurista yhteiskuntaa. Kuka haluaa, että joku toinen päättää sun puolesta mitä saat tehdä tai millainen olla? Veikkaan, ettei kovin moni.
 

En sano, että tupakanpolttaminen tekisi meille hyvää. Mutta ihmiset, me tehdään ihan valtavasti asioita jotka eivät ehkä tee meille hyvää. Oletko ikinä juonut alkoholia? Onko olosi huono seuraavana päivänä? Nostan täällä käteni ylös, sillä minä olen monen monta kertaa elämäni aikana tehnyt tätä. Eikö tämä kerro siitä, että kehosi on sitä mieltä että nyt ei ollut ihan optimaalista ravintoa? 

Oletko ikinä syönyt pitkään "puhdasta, terveellistä ja luonnollista ruokaa" ja sitten vetänyt mäkkiaterian ja siihen vielä jonkin sokeriherkun päälle? Onko sinulle tullut huono olo? Eikö tästä voisi siis päätellä, että niin kutsuttu roskaruoka ei ole optimaalista ravintoa? Mutta jos siitä tulee hyvä mieli, että joskus käy vähän mäkkärissä, niin eikö se silloin edistäkin kokonaisvaltaista hyvinvointia?

On lehtiä ja hyvinvointiblogeja, joissa tuodaan esille vain niitä terveellisiä vaihtoehtoja ja elämäntapoja, hyvinvointia ja kirkkautta, puhtautta, selkeyttä. Mutta kun tämä elämä hyvin harvoin on niin mustavalkoista. Nyt kun on kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista on tullut päivän puheenaihe, on mielestäni hyvä käydä keskustelua siitä, että mitä se käytännössä tarkoittaa.

Oma mielipiteeni on se, että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta oleellisempaa kuin yksittäiset ruokatörttöilyt, kännit tai tupakoinnit on se, mitä me ajattelemme itsestämme ja muista. Miten kohtelemme itseämme ja muita. Olemmeko rehellisiä ja lempeitä itsellemme ja muille.

Se, että kirjoittaa blogia tai levyttää levyjä tai on suuri televisiotähti ei tarkoita sitä, että pitäisi olla tietynlainen. KENENKääN meistä ei pidä olla yhtään mitään. Kukaan ei ole allekirjoittanut sopimusta siitä, että sitoutuu loppuelämäkseen elämään kaikkien oppikirjojen mukaisesti oikein ja terveellisesti. Kukaan ei ole sitoutunut sinun roolimalliksesi. Kukaan ei ole sanonut, että tehkää näin koska minäkin teen.

Mielestäni The Good Morning -blogin kirjoittaja on inspiroiva aitoudessaan ja edustaa Suomen blogiskenessä melkeinpä vahvimmin kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hän ei peittele, hän ei esitä, hän ei yritä olla muuta kuin kullakin hetkellä on. Vaikka hänen blogistaan huokuu läpi historian aito hyvinvointi ja terveelliset elintavat, ei se tarkoita että hänen pitäisi edustaa niitä jatkuvasti. Ja se, ettei kirjoittaja peittele sitä että nyt on tämmöinen meininki, on asia jolle nostan hattua. Hyvään ja onnelliseen elämään kuuluu molemmat ääripäät. Jos emme koe ja hyväksy osaksi matkaa kumpaakin ääripäätä, emme voi koskaan löytää keskitietä.

Mulle ainakin henkilökohtaisesti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin yksi aika ydinpointti on siinä, että olen rehellinen ja aito ja täysin sitä mitä olen. En hae muiden hyväksyntää, en esitä, en yritä olla muuta kuin olen, en kiellä itseltäni tai muilta mitään. Urheilen ja syön paleota ja juon joskus viiniä niin että päätä särkee seuraavana päivänä, kiroilen, syön kokonaisen suklaalevyn, joogaan, käytän joskus nuuskaa, tanssin, nauran, meditoin ja opiskelen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Joskus suutun, joskus huudan, joskus tunnen rakkautta koko maailmaa ja elämää kohtaan koko kehollani ja levittelen sitä ympärilleni. Voin suurimmaksi osaksi hyvin ja olen onnellinen, mutta aina en voi hyvin tai ole onnellinen. Kaikki, ihan kaikki nämä kuuluvat minun kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tielleni. 

Jos me kaikki keskittyisimme vähän enemmän siihen, mitä meidän sisällämme tapahtuu ja mitä me tuomme tähän maailmaan sen sijaan, että kritisoimme muita ja muiden tekemisiä, olisi meillä kaikilla ihan tosi paljon helpompi ja kivempi olla. Olen oppinut, että jos minussa herää tarve kritisoida ja tuomita muita ihmisiä, on siinä loistava tilaisuus katsoa peiliin ja miettiä, että miksi tämä herättää minussa niin vahvoja reaktioita. En yleisesti ottaen koe tarvetta kritisoida muita ihmisiä, mutta silloin kun en huolehdi omasta hyvinvoinnistani, olen stressaantunut, kipeä, onneton tai hukassa, alan helpommin syyttelemään, tuomitsemaan ja osoittelemaan muita ihmisiä sormella. 

Yksi lempisanonnoistani kuuluu näin:

"There are only three kinds of business in the universe: mine, yours, and God’s.

Whose business is it if an earthquake happens? God’s business.
Whose business is it if your neighbor down the street has an ugly lawn? Your neighbor’s business.
Whose business is it if you are angry at your neighbor down the street because he has an ugly lawn? Your business."

"Näin ei saisi tapahtua, tuo toinen ei saisi toimia noin, tämä meni väärin, sinä olet väärässä, tuo on paha, tuo on huono ihminen." Kaikkien kannalta olisi parempi, jos luopuisimme jokainen tällaisista ajatusmalleista ja kääntäisimme ne ympäri: "Näin piti tapahtua, tuon toisen kuului toimia juuri noin, tämä meni niinkuin pitikin, sinä olet sitä mieltä mitä olet ja sinulla on oikeus olla sitä mieltä, tuo on sitä mitä se on, tuo on ihminen, ei hyvä tai paha, vain ihminen." 

Oma elämä muuttuu ihan valtavasti helpommaksi, mielekkäämmäksi ja tarkoituksellisemmaksi, kun lakkaa etsimästä virheitä ja epäkohtia ympäriltään ja keskittyy siihen, millainen haluaa itse olla. Jokainen meistä haluaa voida hyvin. Kukaan muu ei voi tehdä muutoksia meidän puolestamme. Mitä jos ottaisimmekin ohjat omiin käsiimme ja keskittäisimme kaiken energiamme siihen, että tuomme itse tähän maailmaan hyvää, olemme itse muille lempeitä ja kilttejä, huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme ja lopetamme tuomitsemisen, arvostelun ja sormella osoittelun? Eikö se edistäisikin sekä omaa, että muiden kokonaisvaltaista hyvinvointia?

Millaisia ajatuksia aihe herättää muissa?