1+100 + hyvää syytä noudattaa terveellisiä elämäntapoja

Olin jonkin aikaa sitten muutaman viikon treenaamatta ylirasituksen, sitä seuranneen sairastelun ja erilaisten kiputilojen vuoksi. Koen itse liikunnan ja terveellisen ravinnon luovan tietynlaisen turvallisen ja vankan pohjan elämään, jossa olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Treeni on ikäänkuin ankkurini elämässä: oli kuinka vaikeaa tahansa, liikkuminen auttaa aina. Se vahvistaa itsetuntoa, laittaa ongelmia perspektiiviin, auttaa keskittymään, tuo endorfiineja ja pitää ennen kaikkea kehon kunnossa. Terve sielu terveessä ruumiissa ja niin poispäin :)

Puhdas ja terveellinen ruokavalio on toinen asia, joka vaikuttaa ihan valtavasti hyvinvointiini. Siispä fiilis kolmen viikon treenaamattomuuden ja ruokatörttöilyjen jälkeen oli arvatenkin ihan kamala. Kirjoitin silloin itselleni muistiinpanoiksi, että miltä tuntuu kun ei liiku ja syö huonosti. Halusin, että jos ikinä iskee motivaatiopula, niin minulla olisi omin pikku kätösin kirjoitettu muistutus siitä, MIKSI kannattaa pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista. Toivottavasti muillekin välittyy tästä tekstistä se maailmanlopun mielentila, joka motivoi huolehtimaan itsestään! :)

"Fiilis on ihan kamala. Masentaa, en tunne itseäni, en tunne paikkaani tässä maailmassa. Tunnen olevani hukassa. Ja tavallaan en tunne kyllä yhtään mitään. Kaikki positiiviset aforismit, kannustavat lauseet ja lainaukset jotka normaalisti inspiroisivat ja tuntuisivat läikähdyksenä rinnassa kun tunnen niiden sisältämän totuuden: ei mitään.

Vertaan itseäni muihin ihmisiin. ärsyynnyn niistä, jotka yleensä inspiroivat minua. Kehoni ei tunnu rakkaalta, hyvältä tai iloiselta. Surffailen sellaisissa blogeissa ja otan kantaa sellaisiin keskusteluihin, joita en normaalisti edes huomaisi taikka etsisi (ja jos huomaisinkin, niin ohittaisin luultavasti ilman sen enempää ajattelua, sillä tiedostan että negatiivisuuksiin keskittyminen luo lisää negatiivisuutta. Vaan enpä tiedosta nyt.)

Jos jotenkin voisin parhaiten kuvailla oloani, niin tuntuu siltä, että mikään ei tunnu miltään. Maailma on ihan yhtä harmaata sötöä, ja vaikka tuoksuu ja on nättiä ja linnut laulavat, niin en TUNNE mitään näistä. Saatan rekisteröidä, mutta en kykene tuntemaan koko kehollani elämän ihmeellisyyttä ja kauneutta.

Turvottaa mahasta ja pyllykin tuntuu elottomalta ja litteältä, masentuneelta. En tunne itseäni mistään suunnasta viehättäväksi. Tiedostan, että olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani ja asenteestani ja mielialastani. En vain pysty nyt muuttamaan niitä ajatuksin.

Lesson learned, rakas keho lupaan huolehtia sinusta jatkossa paremmin. Mennäänkö salille hikoilemaan kuin pieni sika ja jätetään ne sokerit ja viljat ihan suosiolla pois? Olen yhtä mieltä nyt kanssasi siitä, ettei se kokonainen suklaalevy ole apu yhtään mihinkään. Voidaanko nyt tervehtyä?"
 

Ohhoh, olipas synkkää settiä! Jälleen kerran aion pysähtyä tässä ja nyt olemaan kiitollinen siitä, että oon pääsääntöisesti terve ja kykenen liikkumaan ja päättämään, mitä suustani alas laitan. Ja voi pojat tää kroppa on tyytyväinen ja iloinen! Itserakasta viikkoa kaikille, pitäkee huolta omasta hyvinvoinnista :)