Nyt tulee astetta pilvisempi päivitys, joten jos päiväsi on kaunis ja mielesi kirkas, suosittelen jättämään tämän välistä. Jos sen sijaan tunnet itsesi syystä tai toisesta surkeaksi, voi tästä ehkä olla sinulle jonkinlaista apua.
Työskentelen liikunta-alalla, ja olin odottanut kuin kuuta nousevaa ensimmäistä itse ohjaamaani ryhmäliikuntatuntia. Olin itsevarmuutta, puhtia ja inspiraatiota täynnä jo muutama kuukausi ennen kahvakuulatuntiani. Olin kuvitellut tunnin läpi mielessäni lukemattomia kertoja, kuvitellut, kuinka kaikki menee juuri eikä melkein nappiin. Ja sitten tuli näytetunnin aika. Seisoessani siellä täyden salin edessä mikki suun edessä vaihtoi kellon viisari minuutteja aivan liian nopeasti ja painostavan kovalla äänellä kohti kello neljää torstai-iltana. Sydämeni löi sellaiseen tahtiin, johon sen ei tulisi lyödä cooperin testin loppumetreilläkään. Kaikki ajatukseni itsevarmasta, rauhallisesta ja osaavasta minästä yhtäkkiä hävisivät ja tilalle astui puhdas kauhu, epävarmuus ja hermostuneisuus. Tunsinkin olevani ihan vieraalla maaperällä ja 45 minuutin ohjaus tuntui aivan liian pitkältä. En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä haavoittuvaksi, yhtä epävarmaksi ja osaamattomaksi. Siitä tunnista on nyt yli viikko, ja olen edelleen aivan poissa tolaltani.
Miksi olen poissa tolaltani? Miksi ajatukseni toistavat päässäni kohtuuttoman kovia syytöksiä, miksi haluaisin vain käpertyä johonkin hyvin pimeään ja pieneen nurkkaukseen? Miksi minä, joka tiedostan ajatusten olevan vain ajatuksia eikä täydellisiä totuuksia, uskon tällä hetkellä jokaikisen itseäni vähättelevän ajatuksen, joka päähäni putkahtaa? Minä joka tiedän, että ihminen ei ole yhtä kuin mielensä. Minä joka tiedän, että mieli on loistava työkalu, mutta tuhoisa jos sitä ei pysty hiljentämään.
Päätin tänään istua alas kärsimykseni kanssa. Raivopäinen siivous, tiskaus ja ulkoilu eivät auttaneet, joten otin lopulta käteeni kirjan, joka on ollut suurin apuvälineeni silloin kun tunsin arjessani jatkuvaa tyytymättömyyttä ja stressiä. Halusin lainata kirjasta pätkän koska ajattelin että tästä voisi ehkä olla apua jollekin toisellekin, joka kamppailee huonon itsetunnon tai negatiivisten ajatusten kanssa.
”Olemme ehkä kadulla törmänneet ’hulluihin’, jotka lakkaavatta puhuvat tai mutisevat itsekseen. Ei ole kuitenkaan suurtakaan eroa toisaalta näiden ja toisaalta sinun ja muiden ’normaalien’ ihmisten välillä. Erona on se, että sinä et ajattele ääneen. ääni arvostelee, pohtii, tuomitsee, vertailee, nurisee, pitää tai ei pidä jostakin ja niin edelleen. äänellä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen tilanteen kanssa, jossa sillä hetkellä olet. Se saattaa vetää esiin joitakin vastikään tai kauan sitten tapahtuneita asioita. Se saattaa myös harjoitella tai kuvitella tulevaisuuden tilanteita. Tällöin se usein kuvittelee asioiden menevän hullusti tai seurausten olevan kielteisiä. Tätä sanotaan huolestumiseksi. Joskus tähän ääniraitaan liittyy mielikuvia tai mielessäsi alkaa pyöriä ’elokuva’. Vaikka ääni käsittelisi nykytilannetta, se tulkitsee sitä menneisyyden pohjalta. Näin siksi, että se on ehdollistuneen mielesi ääni. Ja mieli puolestaan on seurausta koko menneisyydestäsi sekä perimistäsi kollektiivisista, kulttuurin muokkaamisya ajatus- ja asennemalleista. Niinpä siis katselet ja arvostelet nykyisyyttä menneisyyden silmin, ja saat siitä täysin vääristyneen kuvan. Ei ole suinkaan harvinaista, että tuo ääni on kyseisen henkilön pahin vihollinen.”
”..Voit saada aikaan katkoksen ajatusten virtaan yksinkertaisesti kohdistamalla huomiosi tähän ja nyt. Keskitä tietoisuutesi täydellisesti läsnäolevaan hetkeen. Näin tehdessäsi vedät huomion pois mielen toiminnasta ja luot ei-mielen tilan, jossa olet tietoinen ja valpas, mutta et ajattele.
Voit harjoitella tätä kaikissa arkiaskareissasi. Teet ne tavallisesti jonkin päämäärän vuoksi. Kohdista nyt huomiosi itse tekemiseen niin, että siitä tulee päämäärä sinänsä. Esimerkiksi portaita kulkiessasi – kotona tai työpaikalla – kiinnitä huomio joka askeleeseen, joka liikkeeseen, jopa hengitykseen. Ole täydellisesti läsnä. Tai pestessäsi käsiä, keskity kaikkiin aistimuksiin, kaikkiin tuntoihin: miltä vesi kuulostaa, miltä se tuntuu, käsiesi liikkeisiin, saippuan tuoksuun ja niin edelleen. Tai kun nouset autoosi ja olet sulkenut oven, pidä hetken tauko ja tarkkaile hengitystäsi. Tiedosta hiljainen, mutta voimakas läsnäolon tuntu.”
Siispä käsien pesua ja hengittämistä, niitä tulee tämä aurinkoinen lauantaipäiväni pitämään sisällään. Treeniä, koska treeni saa itseni tuntemaan oloni vahvaksi. Ajatusteni tarkkailua ja ulkoilua. Ja jos mikään näistä ei tunnu onnistuvan, leipaisen kakun ja hyväksyn, että aina ei mene nappiin. Välillä kiukuttaa ja masentaa. Ja se on ihan okei.
Halauksia kaikille ja ihan erityisesti niille, jotka samaistuivat tavalla tai toisella tekstiini. Tietäkää, että this too shall pass :)
Lainaus Eckhart Tollen kirjasta Läsnäolon voima.
No comments:
Post a Comment