Halusin kirjoittaa sinulle kirjeen. Haluaisin, että ottaisit hetken päivästäsi ja leikkisit pienen leikin kanssani.
Katso itseäsi peilistä vähän aikaa minun silmilläni. Tiedät, mitä ensimmäisenä tapahtuu: haluan halata sinua kovasti. Siispä anna mennä, ihan reteästi: halaa itseäsi. Haluan kertoa sinulle, kuinka tärkeä olet. Siispä katso itseäsi rehellisesti silmiin ja toista perässä:
"Olet ihana, olet lempeä, olet empaattinen, olet kiltti, olet ainutlaatuinen. Olet kaunis ja ansaitset kaiken sen, mistä olet ikinä haaveillutkin; tiedän että ihanat asiat ovat jo matkalla luoksesi. Olen valtavan kiitollinen, että saan jakaa arkeni kanssasi. En haluaisi muuttaa mitään sinusta, olet täydellinen juuri tuollaisena, juuri nyt. Haluan aina kohdella sinua hyvin, olla kiltti ja mitä ikinä tapahtuukin, olla tukenasi.
Kiitos, kiitos, kiitos että olet juuri sinä."
Kokeile huviksesi olla välillä kiitollinen siitä, että olet juuri sinä. :)
Bongasin Vilma P:n blogista tämän kiertävän haasteen ja innostuin kirjaamaan itsekin omat aakkoseni tänne. Ihana idea, mielestäni oli tosi hauska lukea muiden aakkosia ja tällaisen kautta on helppo tuoda esille, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä.
Elämäni aakkoset
A – Aitous. Mielestäni ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia ja kaiken perusta. Ole mitä olet ja tee mitä teet aidosti, muita loukkaamatta tai satuttamatta. älä ikinä yritä olla jotain muuta miellyttääksesi muita; aina löytyy joku, joka ei ole tyytyväinen sinuun. Olet varmasti hyvä juuri sellaisena kuin olet, ja jos jonkun mielestä et ole, on sillä henkilöllä mitä luultavimmin työskenneltävää oman itsensä kanssa.
B – Blogit. Luen vain kourallista blogeja, mutta inspiroidun laadukkaista kokonaisuuksista, hyvistä valokuvista ja ajatusta herättävistä teksteistä.
C – California! Olen villeimmissä haaveissani pyöritellyt, että josko sitä joskus muuttaisi Californiaan. Saa nähdä :)
D – D-vitamiini; olen tänä talvena ensimmäistä kertaa syönyt huomattavasti suosituksia suurempia määriä D-vitamiinia, ja uskon että tästä johtuu myöskin se, etten ole ollut todella poikkeuksellisesti kertaakaan sairaana sitten viime kesän. Lisäksi tähän D-vitamiiniin kuuluu tietysti myös aurinko. Tuntuu, että valon ja lämmön lisääntyminen näkyy ihan kaikkien kasvoilla, ja on ihana katsella ihmisiä bussissa tai kaupungilla, kun vähän väliä näkee jonkun pysähtyneenä, silmät kiinni ja täysin siemauksin auringosta nauttien.
E – Erehtyminen. Erehtyminen on inhimillistä, eikä se ole huono asia. Oppia erehtymään ja oppia erehdyksistään ovat elämää suuresti helpottavia juttuja.
F – Fazer; luojalle kiitos fazerin sinisestä. Kuinka moni meistä (naisista) on löytänyt niin monesti lohdun ja turvan tästä suklaiden kuninkaasta? Käsi ylös!
G – Google; meidän saatavilla on KAIKKI maailman tieto, ILMAISEKSI. Itsensä kehittämiselle ei ole koskaan ollut näin hyviä edellytyksiä, kannattaa hyödyntää!
H – Huumori, heittäytyminen. Pyrin jossakin vaiheessa saavuttamaan mielenrauhaa ja onnellisuutta liian vakavasti, ja siinä matkalla tulin lajitelleeksi huumorin ja hölmöilyn turhanpäiväisyyksiksi. Voi miten hölmö olinkaan! Hyvinvointi on kaikkea muuta kuin vakavaa, ja nauru on ehkä yksi maailman kauneimmista ja parantavimmista asioista.
I – Inspiraatio. Ihana ihana tunne, jonka iskiessä kannattaa aivan täysin heittäytyä virran vietäväksi ja antaa inspiraation toimia kauttasi. Tähän olisi käynyt myös Itsensä kehittäminen.
J – Jälkiruoka, iltaisin on aina saatava jälkiruokaa. Hedelmiä, marjoja, itsetehtyjä raakaherkkuja, tummaa suklaata tai vain jotakin makeaa.
K –Käytöstavat. Mielestäni hyvät käytöstavat ovat asioita, joihin itse kunkin tulisi kiinnittää silloin tällöin huomiota: jatkuva puhelimeen puhuminen pahoittelematta tai kännykän näpyttely kun olet jonkun toisen seurassa saattaa tuntua toisesta iskulta päin kasvoja. Oven auki pitäminen takanasi tulevalle on kohteliasta, samoin silmiin katsominen tervehtiessä, hymy, kiitos, ole hyvä. Seisomaan nouseminen, kun kättelet jotakuta. Penkin luovuttaminen esimerkiksi vanhemmalle tai raskaana olevalle. Jos keität työpaikalla kahvia, kysy ottaako toinenkin. Jos syöt suklaata tai karkkia tai purkkaa, on kohteliasta tarjota seuralaisellesi. Ihan tosi perusjuttuja ja varmasti monelle itsestäänselvyyksiä, mutta itse ainakin koen nämä tosi tärkeiksi ja aina silloin tällöin esimerkiksi kiireessä unohtuviksi asioiksi.
L – Liikkuminen; meidät ihmiset on luotu liikkumaan, ja koen itse ainakin aktiivisen elämän yhtä tärkeäksi kuin syömisen tai nukkumisen. Liikunnan hyvien vaikutusten lista on loppumaton; liikunta piristää, lisää itsevarmuutta, parantaa verenkierto- ja hengityselimistön toimintaa, ehkäisee sairauksilta, lisää hyvänolonhormonien tuotantoa, vähentää stressiä, parantaa yleistä toimintakykyä, onnellistuttaa, mitä näitä nyt on. Ja on hirmuisen kivaa. :)
M – Myötätunto. Yksi tärkeimmäksi kokemistani piirteistä, jonka painoarvon olen oppinut kantapään kautta. Oma myötätuntoni oli erään erityisen vaikean elämäntilanteen jäljiltä tipahtanut johonkin saalistajaeläimen tasolle. Paha olo ja suru purkaantuivat itsestäni kohtuuttomuutena kaikkein läheisimpiäni kohtaan, ja sen sijaan että olisin tukenut heitä vaikeina aikoina, yritin väkisin potkia eteenpäin ja jollakin tavalla saada heitä suuttumaan tai vihastumaan. Kaipa minä halusin vain nähdä mitä tahansa muuta, kuin luovuttamista. Kun sitten yhtenä päivänä huomasin yhden rakkaimmistani luhistuvan lattialle surusta ja pitelevän mahaansa sanottuani todella ajattelemattomia asioita, havahduin aikalailla kertaheitolla siihen, että tällainen ihminen en todellakaan halua olla eikä tämä ollut sitä, mitä toivoin ja ajoin takaa. Myötätunto on ihan valtavan tärkeää, enkä nykyään enää halua tai edes kykene tuomitsemaan ihmisiä ymmärtämättä, että kolikolla on toinenkin puolensa eikä mikään ole niin mustavalkoista.
N – Nauttiminen: elämän pienistä ja isoista iloista nauttiminen, elossa olemisesta nauttiminen!
O – Oppiminen. Virheistä oppiminen ja itselleen anteeksiantaminen. Olen sitä mieltä, että jonkin asian määritteleminen virheeksi on vajavainen ilmaisu. On vain tekoja ja asioita. Se, opitko niistä mitään, ratkaisee ja määrittää niiden tekojen luonteen. Ei se, kuinka monesti tai pahasti olet munannut. Tehty mikä tehty ja sanottu mikä sanottu, mutta uskon että kaikella on tarkoituksensa, ja kaikesta voi oppia.
P – Pysähtyminen: muistutan itseäni kymmeniä kertoja päivässä pysähtymään ja ihan vaikka vain hengittämään syvään. Usein ihan konkreettisesti pysähdyn, kun näen jotain kaunista tai ymmärrän jotakin. Tänä keväänä olen pysähtynyt erityisen usein nauttimaan auringon lämmöstä ja valon lisääntymisestä. :)
Q – Questioning. Tämä kuvastaa ehkä parhaiten sitä, kuinka elämä muuttui hitsisti mielekkäämmäksi kohdallani. Aloin kyseenalaistamaan oppimiani tapoja, omia ajatusmallejani, oravanpyörää, aikalailla kaikkea. Tajusin, että en ole oikeastaan ajatellut kovin itsenäisesti ikinä tai miettinyt mitä minä todella haluan, kuka todella olen.
R – RAKKAUS. Elämää kohtaan, ihmisiä kohtaan, asioita kohtaan. Uskon että rakkaus on meissä jokaisessa se kaikkein puhtain ja syvin olemuksemme; suurin osa meistä vain kadottaa sen jossakin vaiheessa, ja joudumme tekemään töitä sen eteen, että löytäisimme ja uskaltaisimme tuoda avoimesti esille itsestämme puhdasta rakkautta, muista välittämistä, empatiaa ja aidosti toisten puolesta iloitsemista.
S – Suomi. Olen iloinen että olen saanut kasvaa täällä, viettää niin paljon aikaa Suomen upeissa saaristomaisemissa, käydä koulua ilmaiseksi, kasvaa turvallisessa ympäristössä sekä kokea niin monet pimeät ja kylmät talvet ja oppinut niiden kautta arvostamaan valoa ja lämpöä aivan eri tavalla.
T – Tolle Eckhart – Läsnäolon voima, kirja joka on vaikuttanut ajatteluuni ehkäpä eniten.
U – Usko (ei, en puhu nyt uskonnosta). Usko itseen, usko maailmankaikkeuden positiiviseen perustaan, usko elämäntarkoitukseen, usko hyvyyteen, usko siihen että kaikella on tarkoitus.
V – Vastoinkäymiset. Olen, niin päättömältä kuin se ehkä kuulostaakin, kiitollinen vastoinkäymisistäni. Niillä on aina ollut tarkoitus, ne ovat kasvattaneet ihan hurjasti.
W – Wanhanajan suklaajäätölö suklaakastikkeella, suklaatikuilla ja suklaahipuilla.
X – XY-kromosomi; kiitos että nämä kaksi kirjainta päättivät eräänä päivänä lyödä hynttyyt yhteen, kiitos että saan jakaa arkeni uskomattoman ihmisen kanssa.
Y – Ystävät. Olen ihan valtavan kiitollinen teidän olemassaolosta, arvostan, ihailen ja rakastan teitä ihan jokaisella solulla päästä varpaisiin <3
Z – Zzz.. Nukkuminen on mukavaa hommaa!
Å – Åland. Poikaystäväni on kotoisin Ahvenanmaalta, ja niinpä Ahvenanmaasta on muodostunut kovin rakas paikka minullekin.
ä – No äITI. äiti on mun idoli ja sankari, äiti on maailman rakastavin, empaattisin, epäitsekkäin, ystävällisin ja välittävin ihminen. äiti on myös ihan uskomattoman vahva ihminen, joka on saanut aikamoisia kolhuja elämältä, mutta niin se on vaan piru vie puskenut eteenpäin. Oot äiti maailman rakkain, mä olen ihan hirmuisen ylpeä susta.
ö – östra Helsingfors oli ainoa mitä tähän keksin. Ja onhan se oikeastaan aika osuva; olen kotoisin Itä-Helsingistä, ja niin kuin sanonta kertoo, niin kyllä se näin jälkeenpäin ajateltuna opettikin aika paljon :)
Millaisia aakkosia sinun listallasi olisi? Entä herättikö joku omistani sinussa ajatuksia, suuntaan tai toiseen? :)
Trendin toimitus haastoi bloggaajat kirjoittamaan mieleenpainuvimmasta matkakokemuksesta. Mieleeni tuli heti eräs erityinen matka Kroatiaan. Matkakertomukseni ei ole ehkä aivan sitä, mitä ensimmäisenä tulisi mielen unelmien lomasta. Se oli kuitenkin elämäni hienoin ja mieleenpainuvin matka, joten tässä olisi :)
Vein viime keväänä äitini Dubrovnikiin hengähtämään viikoksi. Elämä oli aivan yhtäkkiä edellisenä syksynä koetellut äitiä kovalla kädellä, ja olin sitä mieltä että oli aikalisän paikka. Kaipasin niin kovasti sitä pilkettä, iloa, lämpöä ja itsevarmuutta, jota tiesin mammassa olevan. Niinpä sitten varasin meille matkat ja ilmoitin, että etsi hellemekkosi, kohta lähdetään.
Kun mietin matkaamme, ihan ensimmäisenä mieleeni tulee Itku. Onnenitku, kiitollisuudenitku, patoutumienpurkausitku, elämänitku. Molempien puolelta. Heti lentokoneesta ulos astuttuamme lämpimän keväiselle lentokentälle molempien hartiat laskeutuivat, kasvot pehmenivät ja koko olemus keveni. Olin varannut meille hotellihuoneen, jossa oli valtava parveke ja mielettömän kaunis näkymä avomerelle. Saavuttuamme ensimmäisen kerran huoneeseemme kävelimme molemmat välittömästi parvekkeelle. äitini on yleensä kova höpöttämään ihan kaikesta, eikä kovin usein hiljenny. Mutta silloin äiti otti kiinni parvekkeen kaiteesta, sulki silmät, hymyili sydäntäkoskevan kauniisti ja hengitti syvään. Kyyneleet valuivat valtoimenaan pitkin kasvoja, ja se kiitollisuuden ja helpotuksen tunne, joka äidistä huokui.. Se oli ehdottomasti yksi elämäni palkitsevimmista hetkistä.
Kroatia oli ihana. Se ei olisi voinut kohdella meitä lempeämmin. Aamukahvit omalla parvekkeella maistuivat taivaalliselta. Linnut lauloivat juuri oikeaa säveltä. Aurinko silitti pehmeästi kalpeita, niin monista kyyneleistä kuivuneita kasvoja ja iho oli aivan ihmeissään. Lähistöltämme löytämämme suloisen perheravintolan koira toivotti meidät iltaisin häntää heiluttaen tervetulleiksi ja kävi aina pöytämme viereen makaamaan; omistaja kertoi, ettei koira todellisuudessa edes ollut heidän, mutta se jolkotteli ravintolalle joka aamu täsmällisesti kello kahdeksan ja huolehti, että vieraat viihtyisivät. Ruoka oli ihanaa. Kaupunki oli kaunis ja niin täynnä pieniä ihania yksityiskohtia: kujia, kahviloita ja suloisia pieniä kattoparvekkeita, joilla paikalliset perheet grillasivat tai vaihtoivat kuulumisia tai istuttivat kukkia. Ihmiset olivat todella aitoja, vaatimattomia ja samalla niin ystävällisiä. Ilmassa leijuva sitruspuiden tuoksu pysäytti lukemattomia kertoja vetämään henkeä ja nauttimaan.
Kroatian luonto oli yhdistelmä paljaiden, ruskeiden vuorien karuutta yhdistettynä lämpimän turkoosina välkehtivään mereen ja vihreisiin havupuihin. Juuri täydellistä, juuri meidän toipumiseen sopiva ympäristö. Ei liian silmiinpistävän kaunista, ei liian kuumaa, ei liian kaukaiselta tuntuvaa. Kaikki matkassamme tuntui kuin suurelta halaukselta. Kuin keväältä, tai uudelta luvulta elämässä.
Sillä matkalla elettiin todella hetkessä. Se oli valtavan ihanaa terapiaa, ihan meille molemmille. Aamut aloitettiin vahvasti: heti herättyä kylmät suihkut ja siihen perään vedin meille lyhyen aamuhikijumpan ja joogailut. Aamupalalla itkettiin onnesta. Bussissa itkettiin onnesta. Itkin onnesta, kun näin äitini ihan omassa elementissään keräilemässä pyöreitä kiviä rannalta. Sydämeni täyttää valtava lämpö ja rakkaus, kun muistelen tuota matkaa; niin kovia kärsinyt ja hauraaksi muuttunut äitini alkoi hiljalleen hehkumaan. Kärsimykset olivat murentaneet äidistä kaiken muun pois, kunnes jäljellä oli ollut vain aamusta iltaan selviytymistä. Se, mitä nyt näin äidissäni, oli jotakin uskomattoman kaunista, puhdasta, aitoa, koskettavaa ja ennen kaikkea valtavan inspiroivaa. Tämä matka tuntui käännekohdalta. Siitä alkoi meidän yhteinen matkamme kohti äidin, meidän molempien toipumista.
Dubrovnik on aito, vaatimaton ja ystävällinen kaupunki, johon on helppo rakastua: kotoisat havupuut ja lokkien kirkuna yhdistettynä lempeään Adrianmeren tuuleen, ilmassa leijailevaan puhtaiden pyykkien tuoksuun ja rauhalliseen kansaan saivat suomalaisen tytön tuntemaan olonsa kotoisaksi.
Käytiin ihanan Elisan kanssa Kaivopuistossa nautiskelemassa auringosta. Jouduttiin toteamaan ehkä muutaman kerran, että kyllä on aika mahtavaa.
Tarina meidän ystävyyden takana on muuten aika jännä: niihin aikoihin, kun tajusin että haluaisin ja voisin saada elämästä ihan pirun paljon enemmän irti, etsin blogeja hyvään elämään liittyen. Ihan tavallisia tyttöjä, jotka kirjoittaisivat hyvinvoinnista asteen syvemmällä tasolla, eikä pelkästään treenien ja ruokaohjeiden muodossa (ei, näissä ei ole mitään vikaa, mutta itse kaipasin näiden lisäksi vähän syvällisempää pohdintaa). Ne olivat silloin vielä aika kiven alla, kunnes sitten löysin Elisan blogin. Ihan hetken mielijohteesta laitoin Elisalle viestiä, että niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin josko voitaisiin joskus tavata. Ihana Elisa suostui siltä seisomalta, ja meillä klikkasi välittömästi.
Olen ihan älyttömän a) ylpeä itsestäni (siis, kuinka moni aikuinen laittaa viestiä toiselle aikuiselle että hei, haluisitko olla mun ystävä?) ja b) iloinen, että löysin silloin valtavaa rohkeutta itsestäni ja lähetin sen sähköpostin.
Toivottavasti tämä inspiroi muitakin tarttumaan vähän enemmän hetken mielijohteeseen: jos tapaat jonkun, josta tunnut heti pitävän (oli kyseessä sitten ihastus tai vain potentiaalinen ystävä), kysy reippaasti kahville. Suoraan puhuminen ja aitous yhdistettynä kohteliaaseen olemukseen ja käytöstapoihin.. Tällä kombinaatiolla on aika vaikea mennä ihan metsään :)
Miksi matkailu on kivaa? Miksi sanotaan, että matkailu avartaa, tai että matkailu on ainoa rahalla saatava asia, joka rikastuttaa?
Matkustaminen antaa otolliset puitteet tutkia maailmaa kuin lapsi, uusin silmin, tuoreena ja ihmeellisenä. Aistit täyttyvät uusista ärsykkeistä: jonkin linnun laulu, makea kukkien tuoksu ilmassa, vieras kieli, uudet maut, erilaiset puut. Lämpötila, ilman kosteus, katujen päällysteet. Ihmisten tavat. Kaikki tuntuu niin uudelta, erilaiselta ja niin elävältä. Kaikki mikä tapahtuu tässä ja nyt täyttää aistit ja saa sisimpäsi kuplimaan innostuksesta.
Ei Suomi ole sen pöllömpi paikka kuin Thaimaakaan. Ulkomaille lähtiessä tunnemme itsemme ehkä vain enemmän eläviksi, nykyhetkestä nauttien ja kaiken ihmeellisyyttä ja viehätystä arvostaen, sillä aivan uusi ympäristö helpottaa hetkessä elämistä. Syvään hengittämistä. Katsomista, kuuntelemista, mielen hiljentymistä.
Tämä ei tarkoita, ettetkö voisi kokea sellaista autuutta ihan täällä kotikonnuillakin, vaikkapa keskellä sitä Kallion arkea.
Katso pieniä lapsia: harmaana, märkänä maailmanlopun näköisenä päivänä siniseen kurapukuun sonnustettu pikkumies ajelee pienellä traktorillaan ympäri puutonta, rikkinäisillä metalliaidoilla suojattua puistoa. Ja se pieni pentele hymyilee kuin viimeistä päivää, päästelee ääniä, kiljaisee riemusta ajettuaan vesilätäkön läpi. Sillä pienellä miehellä ei ole vielä mieltä, joka harmittelisi keliä joka on huonompi kuin eilen, tai joka janoaisi Thaimaan lämpöön. Sillä ei ole alati samaa levyä soittavia ajatuksia, jotka vertailisivat omaa traktoria vieressä kaahailevan traktoriin. Sitä ei haittaa, että on kylmää ja koleaa: posket punoittavat innostuksesta ja haalarin alla on mukavan lämmintä kun polkee menemään yli mäkien ja oksien. Ja jos siltä kysyttäisiin, että missä olisit mielummin jos saisit valita, se todennäköisesti loisi suurilla silmillänsä pitkän kummeksuvan katseen, sanoisi prum prum ja jatkaisi innosta puhkuen matkaansa.
Uskokaa pois, se sama tyytyväisyys on ihan meissä jokaisessa. On mahdollista (kyllä vain, ilman sieniä) nauttia täysin siemauksin siitä Kallion arjesta. Jos et yhtään ymmärrä, mistä puhun, suosittelen matkailua. Mene, tee, näe, koe, anna kehosi ja mielesi täyttyä kaikista niistä uusista ärsykkeistä. Jos ulkomaan matka ei sovi tämänhetkiselle budjetille, kokeile pyörähtää uusissa maisemissa kotimantereella: Lapissa, Ahvenanmaalla, naapurikaupungin luonnonsuojelualueella. Ja jos ja kun tulet takaisin, yritä edes ihan pienesti tuoda arkeesi sitä kaiken uutena näkemistä. Tutkaile, kuuntele ihmisiä, katso kuinka joku hymyilee toiselle, maistele ruokaasi, toivota kivaa päivää asiakkaille. Vedä keuhkot täyteen Meiran tehtaalta nousevaa kahvin tuoksua, hengitä ja keskity. Juuri tässä ja juuri nyt on älyttömästi elämää, kauneutta ja ihmeellisiä asioita.
