Aina ei vaan lähe.
Heräsitkö harmaaseen ja sateiseen maanantaiaamuun vähän vähemmän intopiukeana? Viikko ei ehkä käynnistykkään samanlaisella tarmolla kuin mitä se käynnistyisi jos aurinko paistelisi niinkuin eilen. Ja toissapäivänä. Ja sitä edellisenä päivänä.
Se on mun mielestä ihan okei. On ihan ookoo että välillä on vähän vähemmän energiaa, tai neutraali olo, tai jopa ihan kakkaa. Ei tarvitse yrittää väkisin viritellä positiivista mielentilaa ja meditoida ja kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa.
Mäkin heräsin valmiina rokkaamaan tän uuden päivän tässä maailmassa, ja sitten katoin ulos. Pikkuhiljaa energiatasot rupesi laskemaan, kolmaskaan kahvikuppi ei auta ja mun on vaan todettava että tästä päivästä nyt sitten tulee tämmöinen.
Ja mä ajattelin tänään kokeilla että mitä jos vaan Olisin. Annan sään olla semmoinen kun on, annan itseni olla ihan just näin.
Ja heti on vähän helpompaa. Kokeile säkin?
13 comments:
Hyvä postaus, lisäisin vielä että pidä 1-2 viikon treenitauko ja älä tee mitään! Itselleni kävi aika köpelösti kun en noudattanu juuri mitään ylläolevista ohjeista. Kehosta on pidettävä huolta, ylirasittuminen voi viedä pahaankin ylikuntoon.Helposti liikkumisestakin tulee suorittamista jos ei oikein tiedä miksi sitä tekee. Etenkin nuoret naiset ja Fitness boomiin mukaan lähteneet on vaarassa viedä asiat äärimmäisyyksiin. En suosittele äärimmäisyyttä missään muodossa. Pieni rasvaprosentti ei ole tavoittelemisen arvoista jos ei voi hyvin. Pitää olla rehellinen itselleen niinkun sanoit!Jos kiinnostaa mikä sairaus minulle puhkesi, tervetuloa lukemaan mun blogia!
Heipsan, kiitoksia kommentista, olen täysin samaa mieltä kanssasi! Liikkuminen ja terveelliset elämäntavat ovat mulle ihania asioita ja tuovat elämään valtavasti hyviä juttuja, ja sellaisina ne haluan pitää jatkossakin :) Siksipä on hyvä välillä muistutella itselleen, että mistäs tässä kaikessa nyt oikein oli kysymys ja mikä ihan oikeasti auttaisi tällä hetkellä parhaiten kohti tavoitettani. Omalla kohdallani se on tällä hetkellä viikon tauko liikunnasta ja ihan muihin juttuihin keskittyminen.Mitä tulee tuohon räjähtäneeseen fitnessboomiin ja naisiin joiden terveys pettää liian rajuilla treeneillä ja ruokavaliomuutoksilla; itse en tunne sellaisia enkä omaa henkilökohtaista kokemusta, joten siihen en osaa sanoa mitään. Ehkä vain noin yleisesti voisin kommentoida koko äärimmäisyysaihetta niin, että mun mielestä aina ja ensisijaisesti ihmisen onnellisuuden tulisi lähteä itsestä eikä riippua ulkoisista tekijöistä tai vaikkapa rasvaprosentista. Kun tasapainoinen ihminen, jolla on prioriteetit kunnossa rupiaa sitten tavoittelemaan jotakin, niin se ehkä myös hyvässä lykyssä tajuaa ettei mitään tarvitse ottaa loppupeleissä niin vakavasti ja osaa perustaa onnellisuutensa jollekin paljon pysyvämmälle, kuin sille miltä ulkokuori näyttää :) Näin minä ajattelisin!Ja kävin katsomassa sun blogia: haluan lähettää ihan hirmuisesti tsemppiä ja voimia sulle. Vaikutat sairaudesta huolimatta hirmuisen elämänmyönteiseltä ja vahvalta, tosi inspiroivaa sanon minä! Isoniso halaus sinne ja kiva kun kävit! <3
Toivoisin ettei kenellekkään kävisi niinkuin minulle, tosin en usko että niin voi käydä kaikille. Mukana on varmasti jotain perinnöllistä alttiutta.Kiitos paljon, minä jatkan toipumista ja inspiroitumista tämänkaltaisista blogeista, ja toivon että pääsen vielä joku päivä juoksemaan :)
Mä ajattelen, että ne jotka jaksavat uskoa, toivoa ja yrittää (ja yrittää ja yrittää), niin ne palkitaan aina ennemmin tai myöhemmin :) Inspiroidu itestäsi ihana!
Tosi hyvä postaus! Pakko tallentaa muistiin, että muistaisin (ja jaksaisin) noudattaa näitä ja pitää omasta kehosta paremmin huolta. Eron huomaa heti niin pienilläkin muutoksilla. Itellä varsinkin venyttely vaikuttaa tosi paljon henkiseen ja fyysiseen oloon. Venyttelyn jälkeen on aina jotenkin raikkaampi ja rauhallisempi olo :)Pakko kyllä tunnustaa, etten venytellyt tänään salitreenin jälkeen. Viimeksi kyllä venyttelin hah :D täytyy ottaa ehkä syksyn projektiksi alkaa panostaa kehonhuoltoon enemmän.Ja hei kiitos kivasta blogista :) upeita kuvia tässä postauksessa tuollaisia jotka todella motivoi itseäkin venyttelemään ;) Toivottavasti paranet kuntoon pian!
Kiitos sinulle, kiva kun luit ja kommentoit! :)Joo, ei tuo kunnon venyttely suju mullakaan vielä yhtä rutiinilla kuin hampaiden pesu, ja sen saapi sitten tuta yleensä perästä päin.. :) Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee, eikö!Sellaiset pienet ja spesifit tavoitteet toimii ainakin mulle yleensä aika tehokkaasti, esim. aina vessassa käydessäni venytän puoli minuuttia takareisiä/ teen haaravenytystä niin kauan kuin aamukahvilla kestää valmistua/ ajastan heti töistä kotiin tultuani kellon soimaan viiden (-10-15-20) minuutin päästä ja käyn koko kehon lihakset siinä ajassa läpi.. Semmoisia hauskoja pikkuhaasteita vähitellen joka päivään, niin siitä on hyvä lähteä :) Se on kyllä ihan uskomatonta, mitä ihan vaikka semmoinen minuutinkin pitkä venytys ja syvään hengitys voi tehdä fiilikselle, sen fiiliksen kun tallentaa tiukasti mieleensä niin kynnys venyttelyyn on lopulta aika pieni!Semmoista, liikunta-ja venyttelyintoa ja kaikkea muutakin ihanaa sun syksyyn! <3
Maanantait on Koska, niissä on
Samaa mieltä, aina ei tarvitse olla mahtavaa! Hauskakin tuntuu hauskemmalta, kun välillä on vähän tylsempää.Sulle on haaste #rantakunto-kampanjan tiimoilta. :)
Joo mustakin maanantai on yleensä tosi kiva juttu, siinä missä muutkin päivät :)Mutta välillä varmasti kaikilla on semmoisia päiviä kun ei vaan lähe ja välillä niistä on ehkä turha yrittää väkisin vääntää kivoja. Ehkä tän postauksen ydinajatus jäi vähän epäselväksi, siis se että välillä voi olla vähän vähemmän jeejeetä (maanantaina, tiistaina, perjantaina, lauantaina tai ihan minä vaan viikonpäivänä) eikä sekään oo väärin :)
Justiinsa prikulleen noin!Kiitos paljon haasteesta, toteutan postauksen asappina :)
Mun maanantain perusfiilis on väsynyt ja lyhytpinnainen, pahimmillaan stressaantunut ja ahdistunut. Jos mitään näistä ei ilmennyt, päivittelen ihmisille ääneen, kuinka ei yhtään tunnu maanantailta. MUTTA sitten kun menee salille ja vetää maasta oman sarjaennätyksen ja vielä tapporääkkikuntopiiri päälle, 101% varmuudella ei enää muistakaan että ai oliks tänään joku maanantai.
Tiiätkö mulle kävi just noin eilen, oli vähän möööööh päivä kunnes menin salille. Ja BOOM kahen tunnin maksimivoima+kuntopiiritreenin päätteeksi makasin lattialla ja meinasin pillittää kun oli niin kivaa taas :'DSe oliskin osuva seuraavan postauksen aihe - miten kääntää kakka päivä 99% varmuudella kivaks :)
Ah, no siinähän se olikin :D
Post a Comment