Ellan vuosi 2014

Vuosi 2014 on ollut minulle niin monimuotoinen vuosi, etten osaisi mitenkään kuvailla sitä lyhyesti ja ytimekkäästi. En yleensä juuri välitä miettiä menneitä, kun tämä hetki on itsessään niin mehevä. Ajattelin kuitenkin näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi pohdiskella hiukan, että mitä tuli tehtyä :)

Vuodet 2012 ja 2013 olivat näin karkeasti tiivistettynä vuosia, jolloin opiskelin henkistä hyvinvointia ja hyvää elämää paljon teoriassa. Luin läjäpäin henkistä kasvua käsitteleviä kirjoja, etsin samanhenkistä seuraa ja halusin kovasti keskustella, oivalsin asioita ja huomasin, että koko elämänkatsomukseni vähitellen muokkautui ihan uudennäköiseksi. Jälkeenpäin ajateltuna näinä vuosina olisi ollut kovin otollista aloittaa blogi siinä mielessä, että pääni tulvi ajatuksia ja tekstiä olisi syntynyt varmasti vuoden jokaiselle päivälle. Mutta olin vielä hiukkasen epävarma ja mietin, että mitähän muut asiasta ajattelisivat. Tiesin teoriassa ettei muiden mielipiteillä ole väliä, mutta käytäntö oli ihan eri juttu.

Vuonna 2014 olen taas selkeästi päässyt siirtämään lukemiani oppeja käytäntöön. Yksi tämän vuoden toistuneimpia oppitunteja minulle on ollut periksiantamattomuus.

Valmistuin kuntosaliohjaajaksi vaikka olin varma etten valmistu. Valmistuin lopulta Personal Traineriksi kokeen kaksi kertaa reputettuani ja käytyäni noin tuhat kädenvääntöä itseni kanssa siitä, että heitänkö hanskat tiskiin vaiko en. Kokeet olivat valehtematta tähän astisen elämäni haastavimmat (minulla on köh.. lieviä opiskeluvaikeuksia), ja olen edelleen ihan yllättynyt siitä etten jättänyt koulutusta kesken. Viime keväänä epäonnistunut kahvakuulaohjaajakokeeni meni syksyllä läpi, sitäkin tuskailtuani aika monta kertaa ja voi kuinka monesti makasin tämänkin asian suhteen lattialla itkupotkuraivareiden siivittelemänä. Aloitin maaliskuussa vihdoin kauan asiasta haaveiltuani blogin kirjoittamisen, ja vaikka alkuun meinasin noin suurin piirtein jokaisen tekstin jälkeen lopettaa koko touhun, olen nyt aivan rakastunut tähän omaan pieneen virtuaaliseen päiväkirjaani.
 

Mutta ehkäpä minulle henkiökohtaisesti eniten iloa tuottava oppitunti on ollut se että treenistä on vihdoin, neljän vuoden aktiivisen jojoilun jälkeen juurtunut vankka elämäntapa. Treenaamiseni on tällä hetkellä yhtä itsestäänselvyys kuin se että menen töihin silloin kun on työvuoro. Treenaamisesta on tullut minulle intohimo, ankkuri ja hyvinvoinnin peruspilari, ja se tuo ihan valtavasti iloa, energiaa ja hyvää oloa arkeeni.

Olen alkanut uskoa että mikä tahansa on mahdollista, myös minulle. Olen todistanut monia ihmeitä, olen pakahtunut onnesta hyvin pienten ja yksinkertaisten asioiden äärellä ja vastaavasti kokenut monia niin suuria juttuja, että pieni tyttö menee ihan hiljaiseksi niiden edessä. Olen tuntenut valtavasti rakkautta, jolle ei löydy vastakohtaa. Olen tuntenut ääretöntä kiitollisuutta. Olen saanut jakaa arkeni neljättä vuotta maailman kivoimman ihmisen kanssa.
 

Olen myös ahdistunut, ollut ihan hukassa, tuntenut itseni surkeaksi ja tehnyt kärpäsistä aivan valtavia härkäsiä. Itkenyt, kadottanut itsearvostukseni ja uskon itseeni. Ja sitten taas myllerryksen jälkeen löytänyt selkeyden ja kirkkauden ja huomannut että ne ovat aina vähän vahvempia kuin ennen myllerrystä. Olen huomannut etten voi, eikä minun kuulukaan kertoa muille miten heidän kuuluisi tehdä. Voin auttaa niitä jotka apua pyytävät, voin hyväksyä kaikki sellaisinaan ja ymmärtää että jokaisen on kuljettava oma matkansa, käytävä läpi omat oppituntinsa ja oltava juuri sellaisia kuin kulloinkin ovat. Mutta minun bisnekseni on vain ja ainoastaan huolehtia omista asioistani.

Olen tavannut ihmisiä, joiden kanssa on tuntunut ensimmäisestä tapaamisesta lähtien siltä ettemme ole kaksi erillistä olentoa, että olemme yksi ja sama. Olen ollut hetkessä, oppinut luomaan sisäistä rauhaa ulkoisen kaaoksen keskellä ja vähä vähältä omaksunut yhä vahvemmin sen tosiasian ettei ole minkään valtakunnan merkitystä mitä muut minusta ajattelevat.

Kaiken kaikkiaan muistan vuoden 2014 varmasti kasvun vuotena. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, kivestä, kannosta, sattumasta, oivalluksesta ja asiasta joita tielleni on osunut.

Vuonna 2015 aion siirtää enemmän unelmiani käytäntöön ja jatkaa entistä päättäväisemmin itseni kehittämistä parhaaksi versioksi minusta. Blogin suhteen minulla on myöskin kaikenlaisia suunnitelmia, ja odotan innolla että pääsen toteuttelemaan niitä. Niinkuin aiemmin totesin, nyt uskon että mikä tahansa on mahdollista, ja se jos mikä on innostavaa.

Kiitos teille kaikille kun olette. <3 Palaillaan vuonna 2015! :)