Asiaa siitä kun ei ole mitään asiaa

Tiedättekö kun välillä tuntuu siltä ettei ole juuri mitään sanottavaa. Ei siksi etteikö olisi inspiraatiota tai kauniita juttuja joista kirjoittaa - minulla on kyllä ihan valtavasti inspiraatiota. Mutta olen vähän semmoisessa vaiheessa juuri nyt, että sanaton viestintä on paljon mielenkiintoisempaa.

Sen sijaan että keskittyisin tekstini sanomaan, haluan keskittyä siihen miltä näppäimet tuntuvat sormien alla. Sen sijaan että kävisin suu vaahdossa ja silmät kiiluen innostavia ja syväluotaavia keskusteluja elämästä ihmisten kanssa, haluan ennemmin keskittyä siihen millaiset energiat minun ja keskustelukumppanin välillä vallitsee: katsoa silmiin, olla läsnä ja tuntea yhteyden.

Olen ylipäätään huomannut semmoisen jutun, että sanat ovat useimmiten aika toisarvoisia - olen monesti ollut seurassa jossa vaikka kuinka ajattelisimme toisen kanssa asioista samalla tavalla niin se yhteys jää uupumaan. Koska vaikka kuinka hehkuttaisimme yhdessä aitoutta, rehellisyyttä, onnellisuutta ja elämää, niin jos emme ole läsnä, voi katsoa toisiamme rehellisesti silmiin tai olla kiusaantumatta hiljaisuudesta ovat nuo sanat vain sanoja.

Niinpä olen viime aikoina keskittynyt elämään vahvasti hetkessä. Haluan tuntea miltä auringonvalo tuntuu iholla sen sijaan että analysoisin sanoin kuinka ihanaa kevät on, kuinka kivalta aurinko tuntuu ja kuinka onnellinen olen (vaikka toki nytkin säännöllisin väliajoin on vaan hehkutettava jotain - onneksi on instagrammi heh). Haluan katsoa kaikkea ihmetellen ja kuin ensimmäistä kertaa.

Rauha, kupliva innostus, tyyneys, elämänilo. Nämä kuvaavat olotilaani parhaiten tällä hetkellä. Kyllä se kirjoittelusuoni sieltä kohta taas rupiaa sykkimään, mutta ihan just nyt mä vaan naatin :)
 

 

BLOGI MUUTTAA TAKAISIN!

Tättärää, vapauden ja itsenäisyyden kipeä Ella on nyt palannut yksinäisiltä seikkailuiltaan takaisin turvallisesti tänne kotoisaan Lilyyn!

Heh, toiset matkustavat maailman ääriin tajutakseen että kotona on oikeastaan tosi hyvä (oli hyvin lähellä etten itsekin tehnyt niin tuossa muutama kuukausi takaperin), mutta minä tyttö muutin vain blogini kotia. Ainoastaan huomatakseni, että tykkään Lilystä tosi kovasti.

Olen aina vähän kummastellut sitä, miten jotkut bloggaajat kertovat hakeutuneensa yhteisöihin tai portaaleihin kun omalla sivustolla bloggailu alkoi tuntua yksinäiseltä. Ja olen aina ollut ihan että Häh? Bloggaamistahan tehdään yksin oltiin sitten omalla sivulla tai portaalissa, mikä pointti?

Mutta nyt tajusin. Wordpressilla minulla oli oli kyllä kauniit ja isot tilat, valoisa ja yksinkertainen pohjaratkaisu ja kaiken kaikkiaan uutuutta kiiltelevä koti blogi. Mutta siellä oli aivan liian itsenäistä, yksinäistä, kaikuvaa, hiljaista, siistiä.. Liian vähän muita. Rupesin niin kovasti kaipailemaan sitä, kun yritin usein aamuisin muodostaa edes jotenkuten järkevää tekstiä luovissa inspiraatiopöllyissäni, ja sitten silmiini osui kesken kaiken White Trash Diseasen Natan joku ihan räävitön teksti joka sai minut purskauttamaan kahvit pitkin poikin. Tai kun pähkäilin jonkin ajatuksen kanssa, ja klikkailin tieni kuin huomaamattani Eeva Kolun blogiin (ja vanhoina hyvinä aikoina myös Sara Karlssonin), jossa oli yleensä kuin tarjottimella vastaukset kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiini. 

Joten niinhän tässä kävi, että tämä Suuri Seikkailija palasi kuukauden sooloiltuaan kotiin! Jos osaisin hävetä niin nyt olisin ihan pikkuisen nolona, mutta kun kaikella on tarkoituksensa, virheistä oppii ja elämä on, niin en osaa edes nolostella tätä. Päällimmäisenä on vaan fiilis siitä että miten hyvältä tuntuu olla takaisin täällä! Jatketaan tästä :)
 

 

 

 

Täydelliset aamunalotusmehut

Mä oon yhä enemmän sitä mieltä että keho kyllä kertoo että mikä tekee sille gutaa ja mikä ei. Ja tässä on kaksi semmoista juttua, jotka saa ainakin mun kropan hyrisemään tyytyväisyydestä!

Olen törmännyt tähän inkiväärisitruunashottiin lukemattomissa terveysblogeissa viime aikoina ja kaikki tuntuvat hehkuttavan sitä ihan täpinöissä. Niinpä mäkin heitin yksi aamu mehustimeen inkivääriä ja sitruunaa ja kulautin tuotoksen kurkusta alas.

BOOM. Nyt pieni varoituksen sananen: tämä pieni pirulainen pärisee enemmän kuin mitkään tequilashotit ikinä. Jo pelkästään tästä shotista saa sellaisen energialatauksen päivään että moikkaukset bussikuskille lähtevät niin korkealla nuotilla, että muut matkustajat todennäköisesti vähän pompahtavat tuolillaan, mutta jos tähän yhdistää vielä kylmän suihkun, lyhyen happihyppelyn ja kaksi kupillista kahvia?

Töttöröö, siinä tapauksessa toivon todella että sinulla on pitkä työmatka ja hyvät lenkkarit, koska tätä energiaa et halua viedä ruuhkaiseen aamubussiin :D

Rise and shine – mehut kahdelle

-1 Appelsiini
-1 Verigreippi
-Pussillinen miniporkkanoita

Inkivääri-sitruunashotit kahdelle

-2 sitruunaa
-4 cm pala inkivääriä

Ihanaa päivää tyypit! <3
 

 

 

 

 

Löysätäänkö vähän ponnaria

 

Tiedättekö mikä on mun mielestä ihan tosi hyvä juttu?

Lempeys. Lempeys kaikkea ja kaikkia kohtaan, mutta ihan ennen kaikkea itseä kohtaan. Me ihmiset (varsinkin naiset?) osataan usein kyllä olla ystävällisiä muille mutta entä itsellemme?

Moni varmaan on sitä mieltä että kukaan ei ole täydellinen (mitä täydellisyys edes tarkoittaa?) ja kaikki tekevät virheitä, kaikilla on heikkoutensa ja että se on ihan täysin ookoo. Mutta osataanko soveltaa sitä samaa armollisuutta itseämme kohtaan?

Minä olen täällä ainakin ihan käsi pystyssä – olen välillä ihan mäntti itseäni kohtaan. Pitäisi suorittaa, pitäisi olla saavuttanut enemmän tähän mennessä, pitäisi olla viisaampi, vahvempi, positiivisempi, menestyneempi, venyvämpi, kivempi, enempi.

Mutta mitä jos lyötäisiin nyt kättä päälle ja sovittaisiin että ollaan lempeitä itsellemmekin? Ei oteta tätä elämää eikä itseämme liian vakavasti. Löysätään vähän ponnaria, annetaan kasvojen rentoutua ja annetaan hali itsellemme. Syödään hyvin ja liikutaan, koska halutaan tehdä hyvää omalle keholle. Nauretaan itsellemme, ihmetellään vähän useammin sitä miten mieletön juttu tämä meidän uniikki kehomme on (ihan sama miltä se näyttää, se on silti siisti juttu) ja annetaan itsellemme krediittiä siitä miten hyvin me loppujen lopuksi vedetään.

Myönnetään itsellemme että ihan jokainen meistä, myös me itse ansaitaan rakkautta. Ja sitten annetaan sitä ihan itte.

Rentoa maanantaita! <3

Näin paljon kivoja juttuja

Kivoja juttuja just nyt:

1. Leivoin lauantaina raakaa suklaachilikakkua (ohje täällä http://ainomakela.com/kakkua-raakana-kiitos/.) Siitä tuli tosi hyvää! Oikeen aistien ilotulitus

2. Viime yönä oli tän vuoden eka yö kun pystyi nukkumaan ikkuna auki ilman että tuli kylmä, aaaai vitsi miten ihanaa hengitellä raikasta ilmaa koko yö

3. Kattelin äsken ikkunasta ulos, ja yhtäkkiä harmaiden pilvien välistä tuli näkyviin sinistä kirkasta taivasta. Se on jotenkin niin järjettömän nätti näky että meinaa nousta tippa linssiin. Kevät tulee <3

4. Olin eilen menossa treenaamaan, kun salille päästyäni huomasin että hikoiluttaa ja heikottaa. Mittasin kuumeen ja alilämpöähän se näytti aika reippaasti. Menin kotiin, otin kaikki flunssanselätyskikat käyttöön ja tänään heräsin ihan pirteenä, WINNING

5. No tää koko elämä!

Energistä, keväistä, aurinkoista, valoisaa, rakkaudentäyteistä ja rentoa viikkoa kaikille <3

Kun Ella sai mehustimen

Se on kuulkaa viikonloppu nyt!

En täällä blogissa ookkaan vielä hehkuttanut että mun komeempi puolisko kävi alkuviikosta hakemassa meille mehulingon. Mä oon nyt muutaman päivän lingonnut täällä ihan tosissani ja nyt mäkin oon liittynyt MEHULINKORULEZ4EVER -kerhoon! Oon myyty.

Ajattelin vetäistä myöhemmin keväällä mehupaaston, koska hyvinvointibloggaajat tekee niin musta olis makeeta kokeilla että minkälainen olo tulee viikon kasvissuolihuuhtelusta. Oon kyllä paastonnut muutamilla eri metodeilla elämäni aikana monesti, mutta luulen että mehupaaston avulla vois energiatasot säilyä koko viikon ajan aika hyvinä :)

Anyways, tässä tämänpäiväsen mehun resepti. Tästä tulee kaksi isoa lasillista mehua.

BOOOOOOM-MEHU

-puolikas kurkku
-paksu siivu ananasta
-1 kiwi
-2 omenaa
– puolikas isosta parsakaalista
– pari kourallista pinaattia
-parin sentin siivu inkivääriä
– 4 lehtikaalin lehteä

Surrur ja ääntä kohti :) Nyt lähden joogailemaan tätä totaalisen jumissa olevaa ruhoa, toivotan kaikille ihanaa viikonloppua harmaudesta ja loskasta huolimatta! Pus <3

Ella

Aarrekartat

Mä rakastan pinterestiä. Siis rakastan. Oon viettänyt ties miten monet Turku-Ahvenanmaa -laivamatkat, bussiajelut, sunnuntai-aamut ja lounashetket Pinterestiä selaillen.

Omia pinteresttauluja luodessa ja inspiroivia juttuja pinnaillessa tuntuu vähän samalta kuin aarrekarttaa tehdessä; tiedättehän aarrekartat? Sellaset joihin liimaillaan kuvia, kirjoitellaan unelmia, tavoitteita ja päämääriä. Multa löytyy kotoa musta paksu kirja, johon aloin varmaan vuosi sitten kirjottelemaan unelmia. Aluksi se homma tuntui vähän naurettavalta ja aika ajoin mietin että really? Kuvittelenko, että joskus ihan oikeasti saavuttaisin näitä tavotteita?

Alussa ne tavoitteet oli muotoa “haluan olla onnellinen/energinen/hyvinvoiva/terve. Mutta pikkuhiljaa aloin uskomaan mun unelmiin ja siihen että oikeestaan ne olisi ihan mahdollisia saavuttaa. Ja niinpä rupesin kirjaamaan tavoitteita tarkemmin määritelmin: mitä haluan saavuttaa esimerkiksi työn, opiskeluiden, blogin, rahan ja treenien suhteen. Aloin kirjaamaan tarkkoja päivämääriä, joihin mennessä olisin saavuttanut nuo tavoitteet. Haaveet kasvoivat, suodatin hävisi ja lakkasin ihan täysin epäilemästä ettenkö voisi saavuttaa mitä tahansa.

Edelleen availen tuota kirjaa säännöllisin väliajoin, fiilistelen jo toteutuneita päämääriä ja annan inspiraation tuottaa uusia tavotteita.

Ehkä tällainen tavotteiden ylös kirjaaminen on tavalla tai toisella menestyneille ihmisille itsestäänselvyys, mutta itse tajusin sen voiman vasta vuosi sitten. Kun tietää mitä haluaa ja mennessä sen haluaa, on helpompi kulkea kohti päämäärää. Oli kyseessä sitten laihdutus, kymmenen leuanvetoa, uusi työ tai energisempi olo :)

Miten muut, onko teillä tapana rakennella aarrekarttoja tai kirjoittaa unelmat paperille?