Lähden tänään Ahvenanmaalle muutamaksi päiväksi, ja olen siitä ihan hirmuisen innoissani! Poikaystäväni lähti sinne viikko sitten metsästämään ja nyt menen itse perässä. Vaikka koko viikoksi on luvattu tämmöistä maailmanlopun säätä, niin aijon nauttia ihan täysillä minilomastani, luonnosta, treenaamisesta, sielunkumppanin seurasta, hyvästä ruoasta, kirjojen lukemisesta ja rentoilusta. Mä tavallaan nautin näistä keleistä, näissä on jotain niin karua ja inspiroivaa. Lenkin jäljiltä nenä punaisena ja varpaat kohmeessa on ihana ottaa pitkiä kuumia suihkuja, vetää polviin asti ulottuvat villasukat jalkaan, kuunnella hyvää musiikkia, juoda kahvia ja olla ajattelematta yhtään mitään.
Lauantaina The Moment - blogin kirjoittaja Laura tuleekin sitten meille yökyläilemään ja pyysi minut avecikseen Indiedays Blog Awardseihin! Me ei olla siis ikinä tavattu Lauran kanssa, mutta ollaan tässä muutama kuukausi seurattu ja kommentoitu toistemme blogeja ja instagrameja ja Laura laittoi viikko sitten viestiä, josko lähtisin seuralaiseksi Indiedaysin blogipippaloihin. No joo, todellakin, mennään! Mehän ollaan molemmat myöskin mukana Tickle your fancy -Saran tiimissä Lorealin uusien tuotteiden testailussa josta raportoidaan aktiivisesti muun muassa videoiden muodossa, joten veikkaan että meiltä saattaa tulla jonkinnäköistä yhteisvideota viikonloppuna :)
Kokonaisvaltainen hyvinvointi -mitä se tarkoittaa?
Lueskelin tänään aamulla hyvinvointiblogiksi tituleerattua The Good Morning -blogia. Blogin kirjoittaja Kaisa oli ollut Pariisissa ja tehnyt reissustaan postauksen, ja postauksessa oli yksi kuva jossa hän poltti tupakkaa. Kommenttiboksissa oli aikamoinen kuhina aiheen tiimoilta, Kaisa oli saanut ihan valtavan määrän kommentteja joista suuressa osassa kritisoitiin ja puitiin hänen tupakointikuvaa. Kommenteissa muun muassa tuomittiin Kaisa, oltiin häneen pettyneitä, päätettiin lopettaa blogin seuraaminen, ilmoitettiin että Kaisan moraali terveyden suhteen on alhaalla ja päätyipä joku siihenkin tulokseen, että Kaisa ja hänen hyvinvointijuttunsa ovat ihan bullshittiä. Jotkut taas olivat sitä mieltä, että ei yksi tupakka romauta pohjaa terveydeltä, eikä mikään tässä maailmassa ei ole niin mustavalkoista, että jokin asia olisi paha ja piste. Kommenteissa myös kyseenalaistettiin sitä että miksi tupakasta nousee haloo mutta alkoholin juonti on yleisesti ottaen hyväksyttävämpää, ja joku nosti esille myös esimerkiksi roskaruoan ja sen haitalliset aspektit.
Tähän väliin haluaisin sanoa, että mun mielestä on tosi hyvä juttu, että tällaista keskustelua syntyy ja veikkaan, että kirjoittajakin julkaisi tupakanpolttokuvan ihan tarkoituksellisesti juuri keskustelun herättämismielessä. En aio tässä kritisoida tai tuomita yhtäkään kommentoijaa, siihen minulla ei ole intressejä. Haluan kuitenkin tuoda oman näkökulmani tähän aiheeseen.
Menen siis suoraan ytimeen. Jos lähdetään luokittelemaan mustavalkoisesti asioita hyviksi ja pahoiksi, terveellisiksi ja epäterveellisiksi ja ihmisiä erilaisiin bokseihin, kuten hyvinvointi/muoti/matka/bloggaajiksi, tulee tästä elämästä aikamoisen kinkkinen soppa. Tiedätkö sinä edes, mikä ihan oikeasti on myönteistä ja mikä kielteistä? Onko sinulla kokonaiskuva kaikesta? Ovatko toiset ihmiset hyviä ja toiset pahoja? On ihmisiä, joille kärsimys, puute, mokailu tai epäonnistumiset ovat lopulta toimineet parhaina opettajina. Eivätkö nämä asiat silloin siis olekin olleet lopulta hyväksi?
Jos lasta kielletään ehdottomasti ja ankarasti menemästä aidan toiselle puolelle, mitä lapsi tekee? Todennäköisesti menee aidan toiselle puolelle. Jos sinulle sanottaisiin, että tee mitä vaan mutta kyykkyyn et saa ikinä mennä, ajattelisit todennäköisesti vähän väliä kyykkäämistä. Jos joku saa päättää että mitä saa ja mitä ei saa tehdä, mikä on hyvää ja mikä huonoa tai mitä saa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi syödä ja mitä ei, ollaan askeleen lähempänä diktatuurista yhteiskuntaa. Kuka haluaa, että joku toinen päättää sun puolesta mitä saat tehdä tai millainen olla? Veikkaan, ettei kovin moni.
En sano, että tupakanpolttaminen tekisi meille hyvää. Mutta ihmiset, me tehdään ihan valtavasti asioita jotka eivät ehkä tee meille hyvää. Oletko ikinä juonut alkoholia? Onko olosi huono seuraavana päivänä? Nostan täällä käteni ylös, sillä minä olen monen monta kertaa elämäni aikana tehnyt tätä. Eikö tämä kerro siitä, että kehosi on sitä mieltä että nyt ei ollut ihan optimaalista ravintoa?
Oletko ikinä syönyt pitkään "puhdasta, terveellistä ja luonnollista ruokaa" ja sitten vetänyt mäkkiaterian ja siihen vielä jonkin sokeriherkun päälle? Onko sinulle tullut huono olo? Eikö tästä voisi siis päätellä, että niin kutsuttu roskaruoka ei ole optimaalista ravintoa? Mutta jos siitä tulee hyvä mieli, että joskus käy vähän mäkkärissä, niin eikö se silloin edistäkin kokonaisvaltaista hyvinvointia?
On lehtiä ja hyvinvointiblogeja, joissa tuodaan esille vain niitä terveellisiä vaihtoehtoja ja elämäntapoja, hyvinvointia ja kirkkautta, puhtautta, selkeyttä. Mutta kun tämä elämä hyvin harvoin on niin mustavalkoista. Nyt kun on kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista on tullut päivän puheenaihe, on mielestäni hyvä käydä keskustelua siitä, että mitä se käytännössä tarkoittaa.
Oma mielipiteeni on se, että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta oleellisempaa kuin yksittäiset ruokatörttöilyt, kännit tai tupakoinnit on se, mitä me ajattelemme itsestämme ja muista. Miten kohtelemme itseämme ja muita. Olemmeko rehellisiä ja lempeitä itsellemme ja muille.
Se, että kirjoittaa blogia tai levyttää levyjä tai on suuri televisiotähti ei tarkoita sitä, että pitäisi olla tietynlainen. KENENKääN meistä ei pidä olla yhtään mitään. Kukaan ei ole allekirjoittanut sopimusta siitä, että sitoutuu loppuelämäkseen elämään kaikkien oppikirjojen mukaisesti oikein ja terveellisesti. Kukaan ei ole sitoutunut sinun roolimalliksesi. Kukaan ei ole sanonut, että tehkää näin koska minäkin teen.
Mielestäni The Good Morning -blogin kirjoittaja on inspiroiva aitoudessaan ja edustaa Suomen blogiskenessä melkeinpä vahvimmin kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hän ei peittele, hän ei esitä, hän ei yritä olla muuta kuin kullakin hetkellä on. Vaikka hänen blogistaan huokuu läpi historian aito hyvinvointi ja terveelliset elintavat, ei se tarkoita että hänen pitäisi edustaa niitä jatkuvasti. Ja se, ettei kirjoittaja peittele sitä että nyt on tämmöinen meininki, on asia jolle nostan hattua. Hyvään ja onnelliseen elämään kuuluu molemmat ääripäät. Jos emme koe ja hyväksy osaksi matkaa kumpaakin ääripäätä, emme voi koskaan löytää keskitietä.
Mulle ainakin henkilökohtaisesti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin yksi aika ydinpointti on siinä, että olen rehellinen ja aito ja täysin sitä mitä olen. En hae muiden hyväksyntää, en esitä, en yritä olla muuta kuin olen, en kiellä itseltäni tai muilta mitään. Urheilen ja syön paleota ja juon joskus viiniä niin että päätä särkee seuraavana päivänä, kiroilen, syön kokonaisen suklaalevyn, joogaan, käytän joskus nuuskaa, tanssin, nauran, meditoin ja opiskelen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Joskus suutun, joskus huudan, joskus tunnen rakkautta koko maailmaa ja elämää kohtaan koko kehollani ja levittelen sitä ympärilleni. Voin suurimmaksi osaksi hyvin ja olen onnellinen, mutta aina en voi hyvin tai ole onnellinen. Kaikki, ihan kaikki nämä kuuluvat minun kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tielleni.
Jos me kaikki keskittyisimme vähän enemmän siihen, mitä meidän sisällämme tapahtuu ja mitä me tuomme tähän maailmaan sen sijaan, että kritisoimme muita ja muiden tekemisiä, olisi meillä kaikilla ihan tosi paljon helpompi ja kivempi olla. Olen oppinut, että jos minussa herää tarve kritisoida ja tuomita muita ihmisiä, on siinä loistava tilaisuus katsoa peiliin ja miettiä, että miksi tämä herättää minussa niin vahvoja reaktioita. En yleisesti ottaen koe tarvetta kritisoida muita ihmisiä, mutta silloin kun en huolehdi omasta hyvinvoinnistani, olen stressaantunut, kipeä, onneton tai hukassa, alan helpommin syyttelemään, tuomitsemaan ja osoittelemaan muita ihmisiä sormella.
Yksi lempisanonnoistani kuuluu näin:
"There are only three kinds of business in the universe: mine, yours, and God’s.
Whose business is it if an earthquake happens? God’s business. Whose business is it if your neighbor down the street has an ugly lawn? Your neighbor’s business. Whose business is it if you are angry at your neighbor down the street because he has an ugly lawn? Your business."
"Näin ei saisi tapahtua, tuo toinen ei saisi toimia noin, tämä meni väärin, sinä olet väärässä, tuo on paha, tuo on huono ihminen." Kaikkien kannalta olisi parempi, jos luopuisimme jokainen tällaisista ajatusmalleista ja kääntäisimme ne ympäri: "Näin piti tapahtua, tuon toisen kuului toimia juuri noin, tämä meni niinkuin pitikin, sinä olet sitä mieltä mitä olet ja sinulla on oikeus olla sitä mieltä, tuo on sitä mitä se on, tuo on ihminen, ei hyvä tai paha, vain ihminen."
Oma elämä muuttuu ihan valtavasti helpommaksi, mielekkäämmäksi ja tarkoituksellisemmaksi, kun lakkaa etsimästä virheitä ja epäkohtia ympäriltään ja keskittyy siihen, millainen haluaa itse olla. Jokainen meistä haluaa voida hyvin. Kukaan muu ei voi tehdä muutoksia meidän puolestamme. Mitä jos ottaisimmekin ohjat omiin käsiimme ja keskittäisimme kaiken energiamme siihen, että tuomme itse tähän maailmaan hyvää, olemme itse muille lempeitä ja kilttejä, huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme ja lopetamme tuomitsemisen, arvostelun ja sormella osoittelun? Eikö se edistäisikin sekä omaa, että muiden kokonaisvaltaista hyvinvointia?
Viime viikolla mua potkasi onni kahesti. Ensinnäkin alleviivattakoon, että mäkin oon just niitä jotka on voittaneet jotain kerran elämässään: se jättikokonen Taffelpussi linnanmäellä, minkä sisällä oli 14 sipsipussia ja joista suurin osa mätäni meijän kellarissa oli mun elämäni ainoa materiaalinen voitto. (Tähän haluaisin nyt kuitenkin huomauttaa, että onhan ihan älytön voitto jo pelkästään se, että oon syntyny Suomeen, mulla on työpaikka ja terve keho ja mulla on katto pään päällä, eli yhtään en valita ettei naruarpajaisissa oo onnistanut!) Mutta viime viikolla mä sain ensin sähköpostia, että pääsin mukaan Greenstreetin raakasuklaaworkshoppiin, jossa homma toimii periaatteella "maksa mitä haluat". Ihan tosi kiva homma, mä oon halunnutkin tavata nuo Greenstreetin tyypit, oon ymmärtänyt että niiden käsissä syntyy ihan maagisen hyviä suklaita :)
Ja sitten! Sitten tuli sähköposti että TäDäDäDää, sinut on valittu mukaan Lorealin Skin Perfection Challenge - Sara Vannisen tiimiin! Saran Tickle your fancy - blogissa lisää kisasta, oon ihan intopiukeena tästä hommasta :) Tässä meidän tiimissä tuntuu olevan ihan huipputyyppejä ja mä ihan pikkaisen kiljaisin kun sain tietää että oon mukana!
TäLLä videolla kerron, miksi lähdin mukaan haasteeseen, mitkä oli mun ensifiilikset tuotteista ja sivuan ihan pienesti sitä, että mikä on mun suhtautuminen kauneuteen ja ihonhoitoon noin ylipäätään. Tulevilla videoilla tuun todennäkösesti menemään vähän pintaa syvemmälle, ja sen lisäksi että kirjottelen rehellisiä ajatuksia näistä tuotteista niin jaan mun ihonhoitovinkkejä, puhun kokonaisvaltasesta kauneudenhoidosta ja innostun ehkäpä myös pohtimaan sisäistä ja ulkoista kauneutta laajemmalta perspektiiviltä :)
En ihan vielä saanut selville sitä että mikä on resepti näihin onnenpotkuihin, kun olin viime viikolla flunssaisena, puolikuntosena ja vissiin jonkun kaamoskriisin kourissa enkä varsinaisesti mitenkään erityisen vastaanottavaisessa tilassa (tiiättehän, Vetovoiman laki ja The Secret ja niin pois päin), mutta kivaa on! Täällä mun blogissa tullaan varmasti jatkossa näkemään paljon videoita ja ihoasiaa, luulen että joudun omaan tyyliini menemään niin sanotusti pintaa syvemmälle näissä ihoasioissakin mutta hei, siitä lisää lähitulevaisuudessa :)
Joku kyseli kommenttiboksissa, että mikä juttu tämä Elämäntaidot kouluun-hanke oikeen on, jossa oon mukana. Tää on asia josta oon itse ihan valtavan innoissani ja ajattelin nyt vähän avata homman jujua. Kopioin allaolevan suoraan Lasten oikeuksien tuki RY-sivuilta, jossa oli oikeen osuvasti kiteytetty tämä hanke:
"Elämäntaidot kouluun -hanke on Lasten oikeuksien tuki ry:n rahoittama ja koordinoima uusi nuorten ennaltaehkäisevään hyvinvointiin pyrkivä yhteiskuntavastuuhanke. Sen tarkoituksena on tuoda tärkeiden elämäntaitojen, kuten henkilökohtaisten vahvuuksien ja hyvien ihmissuhdetaitojen opiskelu yläkouluikäisille.
Yhteinen unelmamme on, että vuonna 2020 jokaisessa suomalaisessa koulussa opetetaan elämäntaitoja. Elämäntaidot ovat ennen kaikkea ennaltaehkäiseviä mielenterveystaitoja, tärkeitä ihmissuhdetaitoja sekä hyvän ja onnellisen elämän mahdollistavia kansalaistaitoja.
Elämäntaidot-oppituntien (4 x 90 min) tavoitteena on antaa nuorelle käsitys siitä, mitkä tutkitut ja toimivat taidot auttavat elämässä kohti onnellisuutta ja hyvää elämää. Oppitunneilla käsitellään ratkaisukeskeisyyteen, positiiviseen psykologiaan ja muuhun hyvinvointipohjaiseen tutkimustietoon perustuvien valmennusmenetelmien ja harjoitusten avulla aiheita, kuten: tulevaisuus, tavoitteet, unelmat, tunteet, ihmissuhteet, arvot, vahvuudet, henkinen hyvinvointi ja jaksaminen, onnellisuus, mindfulness, itsetuntemus ja hyvä elämä.
Oppituntien ohjaajat ovat kaikki ammattivalmentajia ja Elämäntaidot - oppitunteihin erikseen koulutettuja valmennusalan kokeneita asiantuntijoita. Tulevaisuudessa toivomme, että oppitunteja opettavat myös nuorten luottoaikuiset, eli aiheen tärkeäksi kokevat opinto-ohjaajat ja opettajat. Opintokokonaisuudesta ja valmentajien ammattiosaamisesta vastaavat yhteistyössä Elämäntaidon Valmennusakatemia ja Urataival.
Kokonaisuutta kehitetään yhteistyössä ammattivalmentajien, opinto-ohjaajien, opettajien, tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa ja sen sisältöä kehitetään jatkuvasti paremmaksi. Tähän työhön toivotamme mukaan kaikki Suomen parhaat asiantuntijat, jotka kokevat nuorten hyvinvoinnin erityisen tärkeäksi asiaksi matkalla kohti kukoistavaa ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa."
Hankkeen alullepanija Mikael Jämsänen on tehnyt jo ihan valtavasti työtä tämän asian eteenpäin viemiseksi, ja tällaisia oppitunteja on vedetty ympäri Suomea. Nuoret ja lapset on olleet ihan älyttömän innostuneita näistä oppitunneista ja haluaa lisää. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että kysyntää näille oppitunneille on tosi paljon, mutta koska hanketta tehdään kouluille ilmaiseksi, tarvitaan hommalle lisää näkyvyyttä, lisää sanansaattajia ja lisää rahallista tukea. Mukana hommassa on myös esimerkiksi Martina Aitolehti, Lotta Hintsa, Anne Kukkohovi ja Elina Tervo.
Syy, miksi nyt kirjoitan tästä on se, että jokainen voi auttaa. Me järjestetään tapaamisia, ideoidaan tapahtumia, tuodaan hankkeelle lisää tietoisuutta internetissä ja levitetään sanaa. Meillä oli tänään tapaaminen pienellä porukalla, ja suunniteltiin lähitulevaisuuteen esimerkiksi yhteisiä treenejä, kahvittelua ja mahdollisesti jotain hauskaa tiedotustilaisuuden tapaista. Mä olin muun muassa Tough Viking - kilpailussa edustamassa tätä asiaa, se oli ihan pirun hauskaa hommaa se!
Jos olet kiinnostunut hankkeesta ja haluat kantaa kortesi kekoon, niin tässä muutama keino olla avuksi:
1. Tule mukaan tapaamisiin. Tule ideoimaan, innostumaan ja tutustumaan muihin joille tämä asia on sydämenasia. 2. Seuraa ryhmää Facebookissa. Facebookiin päivitetään jatkuvasti ajankohtaista tietoa tapaamisista ja tavoista, joilla voi auttaa. 3. Instagrammaile. Aina kun liikut, käytä hashtagia #elamantaidotkouluun. Tämä auttaa levittämään tietoisuutta hankkeesta. 4. Lahjoita. TääLLävoit lahjoittaa haluamasi summan. Loistava joululahjavinkki tädeille/sedille/ihmisille, jotka eivät tiedä mitä antaa niille joilla on jo kaikkea: mun täti on ainakin lahjoittanut mulle monena jouluna tällaisia hyväntekeväisyyslahjoja materian sijaan (kiitos täti parin vuoden takaisesta vuohesta, mä edelleen ylpeästi kerron aina kysyttäessä mun lemmikkejä että "joo mulla on vuohi Afrikassa"). 5. Levitä sanaa. Kaikkein tärkeintä on tuoda tätä hommaa useampien tietoisuuteen!
Semmoinen juttu! :) Laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin, jos heräsi kysymyksiä, tai pistäkää toki vaikka mulle sähköpostia jos haluatte lisäinfoa! :)
Mä tiedän että sanotaan että "sisäinen kauneus on rumien puhetta". Mutta mä rohkenen kyllä olla täysin eri mieltä.
Oletteko ikinä tavanneet ihmistä, josta huokuu elämänpalo, onnellisuus, syvä rauha tai rakkaus? Ihmistä, joka jollain selittämättömällä tavalla kiehtoo ihan valtavasti, vetää puoleensa, jonka seurassa tuntuu hyvältä ja jota katsoessa ette edes huomaa muuta maailmaa? Tai ehkä juuri huomaatte, ja aistitte yhtäkkiä ihan kaiken ympärillänne todella herkästi ja vahvasti?
Jos olette koskaan tavanneet semmoisia tyyppejä, tiedätte varmasti mistä puhun kun puhun sisäisestä kauneudesta. Se kauneus, joka onnellisesta, hyvinvoivasta ihmisestä huokuu on mittaamattoman paljon suurempaa kuin tämä meidän ulkoinen kuori. Oletteko ikinä huomanneet että olette katselleet vähän kateellisena jonkun ulkoista kauneutta kuvista, mutta kun näette tuon ihmisen videolla/livenä/luette hänen ajatuksiaan ja huomaatte ettei tyyppi miellytäkkään teitä persoonana ollenkaan, ulkoinen viehätyskin katoaa?
Tämä keho, kroppa, nämä kasvot jotka meillä on, ne ovat ihan pikkiriikkisen pieni osa meitä. Tämä keho on meidän kulkuväline, nämä kasvot ovat loistava ilmaisuväline, joiden ilmeet kertovat usein sen mitä emme osaa sanoin kertoa. Voisin kirjoittaa toisen blogibostauksen ihan pelkästään ylistääkseni ihmiskehoa ja sitä miten upea systeemi se on, mutta pysytään nyt tässä sisäisessä kauneudessa.
Voi pojat, meissä on ihan valtavasti enemmän kuin mitä ulospäin näkyy. Ja jos me käytämme kaiken energiamme vain sen kehittämiseen, miltä tämä keho näyttää ulospäin, miten meidän tukka on, millaiset vaatteet valikoimme päällemme ja miten voisimme näyttää vielä paremmalta, on se rakkaat ystävät vähän sama asia, kuin jos lähtisimme harrastamaan liikuntaa ja antaisimme itsestämme aina vain 10-15% sadan prosentin sijaan. Tai jos tekisimme aina raakasuklaata ilman minkäänlaista makeutusta. Tai jos joisimme aina pikakahvia mustana kunnon moccamasterilla keitetyn, tummapaahtoisen laatukahvin sijaan. (Juon tässä juuri aamukahviani ja ällistelen, että miten minä joinkin kaksi vuotta pikakahvia.)
Pointtina näissä vertauskuvissa oli siis se, että ei siinä ole mitään väärää, että keskitymme aina vain ulkoisen minämme, kotimme, elämäntilanteemme, minäkuvamme kehittämiseen. Ei siinä ole mitään väärää, että rakennamme elämän joka näyttää ulkoisesti kivalta ja pyrimme kokoajan hiomaan itseämme ulkoisesti viehättävämmäksi.
Mutta rakas, sinussa on niin paljon enemmän. Sinussa on niin paljon enemmän, kuin nenäsi muoto, jenkkakahvojesi koko, hiustesi väri, vatsalihastesi näkyvyys tai napakarvojesi tummuus. Sinussa on sisällä kauneutta, syvyyttä, paloa ja jotain niin äärettömän suurta, joka vain odottaa että löydät sen ja alat ilmentämään sitä. Ja kun sen löydät, sinä vedät puoleesi ihmisiä kuin valo itikoita.
Aloita vaikka siitä että kirjoitat ylös unelmiasi ja teet joka päivä jotain, joka saa onnen kuplimaan sisälläsi ja kehosi värähtelemään innostuksesta.
Tiedättekö kun joskus elämässä tulee sellaisia hetkiä, jolloin tajuat jotain niin kirkkaasti, että mieli tyhjenee täysin kaikesta muusta ja meinaat kaatua tuolillasi?
Tänään muhun iski sellainen oivallus. Silmät aukesivat ja näin selkeästi, KOIN selkeästi, miksi minusta on viime aikoina tuntunut siltä etten tiedä kuka olen tai mitä oikeasti haluan. Olen kirjoittanut blogia, koska alitajuntaisesti toivon että se johtaisi johonkin. Olen kirjoittanut, kuvannut ja paljolti elänyt tavoitteenani tehdä tätä joskus työkseni, saavuttaa enemmän lukijoita, saada suosiota. Ja jotenkin mulla on kokoajan ollut pieni tyytymättömyyden ja rauhattomuuden fiilis. Sellainen, että mä en ole aidosti ja puhtaasti oma itseni, etten oikeastaan edes tiedä kuka mä olen. Olen vain jotain, mitä luulen haluavani olla, tai mitä luulen että maailma odottaa minulta.
Mutta tänään tajusin, että ainoa minulle oikeasti onnellisuutta tuova tapa tehdä asioita on ihan vilpittömästi siksi, että haluan tehdä niitä. Silloin annan vain virran viedä, annan inspiraation viedä yhtään miettimättä että mihin tämä johtaa. Siitä kuitenkin ihan äärettömän helppo lipsua siihen, että teen asioita tulosten vuoksi, en itse tekemisen vuoksi. Keskityn päämäärään enkä matkaan, keskityn siihen mihin haluan tekojeni johtavan enkä siihen että tekisin asioita puhtaasti tekemisen ilosta.
Se on se matka, ei se määränpää. Se on se, että teen jotain ihan täysin tekemisen ilosta, en siksi että haluan saavuttaa jotain, olla jotain enemmän kuin olen nyt, saada jotain.
Mä haluan tuoda jotain tähän maailmaan. Haluan tuoda hyvää, haluan välittää sitä läsnäoloa, kuplivaa ja ylitsevuotavaa onnea, kiitollisuutta ja iloa, jota itse niin usein elämästä tunnen. Haluan olla autenttinen, rehellinen, egoton, täysin haavoittuvainen ja täysin sitä, mitä kulloinkin olen. Mutta tajusin tänään, ettei sillä ihan oikeasti ole mitään merkitystä, saanko tunnustusta, huomaako kukaan minua, johtaako tämä mihinkään.
Aitous on inspiroivaa. Sydämestä, tai jostain kaikkien näiden ulkoisten muotojen ulkopuolelta nousee jotain paljon meitä kaikkia suurempaa ja voimakkaampaa. Siinä on poweria, ja siinä on mahdollisuus muuttaa maailmaa, ravistella, koskettaa, havahduttaa, auttaa.
Mutta aitous on aitoa vain silloin, kun emme pyri olemaan aitoja (paradoksista, eikö?). Aitoutta on se, että OLEMME sitä mitä kulloinkin olemme, emmekä sitä mitä kuvittelemme muiden meiltä odottavan tai millaisia kuvittelemme, että meidän pitäisi olla.
Meidän ei pidä olla yhtään mitään. Ja se on ihan valtavan helpottava, huojentava ja silmiäavaava asia sisäistää.
Olin jonkin aikaa sitten muutaman viikon treenaamatta ylirasituksen, sitä seuranneen sairastelun ja erilaisten kiputilojen vuoksi. Koen itse liikunnan ja terveellisen ravinnon luovan tietynlaisen turvallisen ja vankan pohjan elämään, jossa olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Treeni on ikäänkuin ankkurini elämässä: oli kuinka vaikeaa tahansa, liikkuminen auttaa aina. Se vahvistaa itsetuntoa, laittaa ongelmia perspektiiviin, auttaa keskittymään, tuo endorfiineja ja pitää ennen kaikkea kehon kunnossa. Terve sielu terveessä ruumiissa ja niin poispäin :)
Puhdas ja terveellinen ruokavalio on toinen asia, joka vaikuttaa ihan valtavasti hyvinvointiini. Siispä fiilis kolmen viikon treenaamattomuuden ja ruokatörttöilyjen jälkeen oli arvatenkin ihan kamala. Kirjoitin silloin itselleni muistiinpanoiksi, että miltä tuntuu kun ei liiku ja syö huonosti. Halusin, että jos ikinä iskee motivaatiopula, niin minulla olisi omin pikku kätösin kirjoitettu muistutus siitä, MIKSI kannattaa pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista. Toivottavasti muillekin välittyy tästä tekstistä se maailmanlopun mielentila, joka motivoi huolehtimaan itsestään! :)
"Fiilis on ihan kamala. Masentaa, en tunne itseäni, en tunne paikkaani tässä maailmassa. Tunnen olevani hukassa. Ja tavallaan en tunne kyllä yhtään mitään. Kaikki positiiviset aforismit, kannustavat lauseet ja lainaukset jotka normaalisti inspiroisivat ja tuntuisivat läikähdyksenä rinnassa kun tunnen niiden sisältämän totuuden: ei mitään.
Vertaan itseäni muihin ihmisiin. ärsyynnyn niistä, jotka yleensä inspiroivat minua. Kehoni ei tunnu rakkaalta, hyvältä tai iloiselta. Surffailen sellaisissa blogeissa ja otan kantaa sellaisiin keskusteluihin, joita en normaalisti edes huomaisi taikka etsisi (ja jos huomaisinkin, niin ohittaisin luultavasti ilman sen enempää ajattelua, sillä tiedostan että negatiivisuuksiin keskittyminen luo lisää negatiivisuutta. Vaan enpä tiedosta nyt.)
Jos jotenkin voisin parhaiten kuvailla oloani, niin tuntuu siltä, että mikään ei tunnu miltään. Maailma on ihan yhtä harmaata sötöä, ja vaikka tuoksuu ja on nättiä ja linnut laulavat, niin en TUNNE mitään näistä. Saatan rekisteröidä, mutta en kykene tuntemaan koko kehollani elämän ihmeellisyyttä ja kauneutta.
Turvottaa mahasta ja pyllykin tuntuu elottomalta ja litteältä, masentuneelta. En tunne itseäni mistään suunnasta viehättäväksi. Tiedostan, että olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani ja asenteestani ja mielialastani. En vain pysty nyt muuttamaan niitä ajatuksin.
Lesson learned, rakas keho lupaan huolehtia sinusta jatkossa paremmin. Mennäänkö salille hikoilemaan kuin pieni sika ja jätetään ne sokerit ja viljat ihan suosiolla pois? Olen yhtä mieltä nyt kanssasi siitä, ettei se kokonainen suklaalevy ole apu yhtään mihinkään. Voidaanko nyt tervehtyä?"
Ohhoh, olipas synkkää settiä! Jälleen kerran aion pysähtyä tässä ja nyt olemaan kiitollinen siitä, että oon pääsääntöisesti terve ja kykenen liikkumaan ja päättämään, mitä suustani alas laitan. Ja voi pojat tää kroppa on tyytyväinen ja iloinen! Itserakasta viikkoa kaikille, pitäkee huolta omasta hyvinvoinnista :)
