Itsevarmuus ja treenaaminen

Tunnetko sinä olosi hyväksi omassa kropassasi? Arvostatko sitä? Onko sinulla sisäisesti ja ulkoisesti hyvä olla?

Me hassut ihmiset lankeamme monesti ajattelemaan, että kyllä me pidämme itsestämme ja kropastamme sitten kun olemme saavuttaneet ihannevartalomme. Että kyllä mekin olemme positiivisia, iloisia ja energisiä sitten kun elämme unelmaelämäämme. Kun meillä on se oikea työ, oikeat ihmiset ympärillä, kiva rusketus, fitnessmimmin fysiikka ja ihana mies.

Mutta olen tässä huomannut, että ei se kyllä mene niin. Toki koen että treenaaminen, hyvin syöminen ja itsestä noin niinkuin fyysisesti huolehtiminen auttaa itsevarmuuden ja fiiliksen kohentamisessa, mutta kyllä se suurin ja pysyvin muutos täytyy tehdä siellä omassa pääkopassa ihan itse. Kiinnitä huomiota siihen, millaista monologia käyt pääkopassasi ja millaista tarinaa kerrot itsestäsi muille. Kun kävelet aamulla peilin eteen, vinkkaatko silmää ja kiität kroppaasi siitä että sinulla ylipäätään on toimiva sellainen? Vai kurtistatko kulmia, puristelet mahaasi ja harmittelet pientä peppuasi?

Kun käyt treenaamassa ja kaveri kysyy että miten meni noin niinkuin omasta mielestä, vastaatko että mööh enny tiijä vai vastaatko että kaikkeni annoin? Kun menet treenin jälkeen suihkuun, heitätkö henkiset femmat itsesi kanssa vai katsotko peilistä että joko ne vatsamakkarat hävisi?

Olen itsekin joskus langennut tuollaiseen loputtomaan tyytymättömyyden kierteeseen. Vuosi sitten talvella minulla oli tietynlainen ihannevartalo mielessä. Kun sitten kesällä näytin juuri siltä, en ollut yhtään tyytyväinen enkä nähnyt kroppaani realistisesti; olin mielestäni liian hoikka ja muodoton.

Tällä hetkellä tykkään kropastani kovasti. Se on vahva, se on kestävä, se kehittyy ja se voi hyvin. Mutta se että pidän siitä ei johdu siitä että olisin nyt saavuttanut ihannefysiikkani ja kaikki tavoitteeni. Olen opetellut tykkäämään siitä ja arvostamaan sitä. Tämä on minun kulkuvälineeni, kämppäni ja se on ainoa laatuaan koko maailmassa. Siinä jos missä on jo tarpeeksi syitä pitää kehostaan.

Siinä ei myöskään ole mitään väärää että haluaa muokata kehoaan. Että haluaa kasvattaa takakonttia, saada kireämmän olemuksen tai yleisesti vain atleettisemman ulkomuodon. Yritin jossain vaiheessa ihan kauheasti omaksua ajatusta siitä, että kehon muokkaaminen on pinnallista ja että olisi henkisesti jotenkin valaistunutta olla kyykkäämättä muhkeampi perä mielessä. No siinähän oli sopan ainekset kasassa, kun kuitenkin aina innostui kun lihakset kasvoivat! Kukin tietysti tavallaan, mutta oma elämäni helpottui huomattavasti kun a) myönsin itselleni että sen lisäksi että haluan voida hyvin ja olla onnellinen, haluan myös näyttää kivalta ja b) päätin tykätä kehostani ihan joka päivä juuri sellaisenaan. Hyväksyin että minussa on myös pinnallinen puoli, eikä se ole mitenkään ristiriidassa hippipuoleni kanssa.

Itsensä hyväksyminen on hyvä juttu. Tavotteiden asettaminen on hyvä juttu. Rehellisyys itselle on hyvä juttu. Tästä hetkestä nauttiminen on hyvä juttu. Määrätietoisesti unelmiaan kulkeminen on hyvä juttu. Chillaaminen on hyvä juttu. Sinä olet hyvä juuri nyt, sinun kroppasi on hyvä juuri nyt ja jos haluat tuunata sitä, lähde vaikka siitä liikkeelle että olet kiltti itsellesi, nauti treeneistäsi ja innostu suunnasta jota kohti olet kulkemassa :)
 

 

<3: Ella