Meijän lovestoori

Sain toiveen että kirjottelisin mun ja mun poikaystävän rakkausstoorista. Ja koska rakkaus on mun mielestä tässä elämässä The Shit, niin tässä se tulee :)

Me tavattiin viisi vuotta sitten - Samuel oli pokena baarissa ja mä tulin ystävien kanssa viettämään yhden ystävän 18-vuotissynttäreitä. Kun näin Samuelin (ja se iski silmää), niin mä en pystynyt keskittymään enää mihinkään muuhun. Yhtäkkiä huomasin että seisoin sen edessä ja pyysin sitä tärisevällä äänellä kahville. Ja mehän mentiin.

Ja mua vähän naurattaa, kun katoin toissapäivänä Fifty Shades Of Greyn ja niin korni kuin se olikin, niin mun on pakko myöntää että mä olin ihan yhtä menetetty tapaus kun se leffan mimmi. Sitä perhosten, tärinän ja intohimon määrää.. Multa meni monta kertaa alkuaikoina kirjaimellisesti jalat alta joka kerta kun oltiin yhessä. Samuel joutui myös monesti muistuttamaan mua hengittämään, kun unohdin sen välillä (superkornia nyt kun aattelee :D)

Meijän välillä on ihan valtavasti rakkautta. Me myös kunnioitetaan toisiamme, kannustetaan toisiamme, ollaan avoimia, ollaan toistemme parhaita ystäviä ja luotetaan toisiimme täysin. Meijän luonteet tasapainottaa toisiaan aika kivasti: Samuel on mun ankkuri. Se toimii yleensä järjen äänenä kun mulla menee lujaa ja lähen leijumaan ihan pilviin. Ja toisaalta meillä on myös ihan hitsin hauskaa ja älyvaata menoa yhdessä.

Ollaan myös siitä onnekkaita että tiedetään molemmat mitä halutaan elämässä tehdä: kehittyä, liikkua, auttaa ihmisiä liikkumisen parissa, levittää rakkautta ja olla onnellisia. Meillä on suurin piirtein samat päämäärät ja intohimon kohteet ja se on iso rikkaus tässä suhteessa: että ymmärretään täysin toisiamme ja ollaan opittu venymään, tekemään kompromisseja ja kannustamaan toinen toista silloinkin kun yhteinen aika on tosi kortilla. Koska tiedetään molemmat että se että päästään toteuttamaan itseämme ja tekemään sitä mitä rakastetaan, niin se on vaan kaikkien kannalta positiivinen juttu.

Ollaan kasvettu tosi paljon yhdessä ja on ollu ihanaa seurata toisen henkistä kasvua ja kehitystä. Samuel on ihan mun lempi-ihminen koko maailmassa ja tunnen joka päivä valtavasti kiitollisuutta siitä että saan leikkiä sen kanssa yhessä tätä leikkiä nimeltä Elämä.

Pahoittelut kun tästä tuli näin pörröinen ja vaaleanpunainen tarina, mutta kun semmoista tää meijän yhdessäelo aikalailla on :D

Oo rehellinen itelles

Mulle yksi tärkeimmistä asioista tässä elämässä on pysyä autenttisena. On niin naurettavan helppoa mennä yhteiskunnan odotusten mukana ja hävittää itsensä massaan. Olla kuuntelematta sisintään ja alkaa käyttäytymään niinkuin kuvaan sopisi. Tai vaikka näin bloggaajana ruveta bloggaamaan asioista joita luulee että lukijat tahtovat lukea. Sitä niin helposti lokeroi itsensä tiettyihin lokeroihin ja rupeaa käyttäytymään niinkuin kuvittelee että siinä lokerossa olevan tulee käyttäytyä.

Tiedättekö - hyvinvointibloggaaja, kasvissyöjä, positiivari, personal trainer, joogi, menestyjä, kauppislainen, porukan pelleilijä,  kesäihminen, talvi-ihminen. 

Mä teen jatkuvasti työtä sen kanssa etten lokeroisi itseäni. Olenhan mä hyvinvointibloggaaja, olenhan mä PT ja yleisesti ottaen aika positiivari, mutta mikään noista termeistä ei määrittele mua ihmisenä. Joskus mä en bloggaa hyvinvoinnista, joskus bloggaan pahasta olosta. Teen toki PT:n hommia, mutta se on vain yksi osa mun arkea. Ja kyllähän mä tykkään katsoa asioiden valoisaa puolta, mutta joskus muakin ottaa pannuun, negistyttää ja ahdistaa. Joskus munkin on vaikea saada happea kun joku asia tuntuu niin pelottavalta, jännittävältä tai isolta palalta. 

Useimmiten sen oman lokeronsa rakentaa tosi salakavalasti: sitä innostuu jostain asiasta niin että haluaa niin kovasti onnistua siinä. Sanotaan vaikka että löydetään unelmiemme työpaikan ja halutaan pitää siitä kynsin ja hampain kiinni. Ja sitten aletaan käyttäytymään niinkun luullaan että siinä työnkuvassa tulisi käyttäytyä, ehkä koska pelätään ettei riitä sellaisenaan. Ja lopulta ehkä hukataan itsemme ja löydetään itsemme tilanteesta jossa me ei enää tunnisteta itseämme.

Uskon että loppujen lopuksi me kaikki ollaan tosi hyviä ja kivoja, ihan sellasenaan. Mutta jos annetaan pelon siitä että me ei olla tarpeeksi päästä valloilleen niin me ruvetaan esittämään, rakentamaan suojamuuria, stressaamaan, kadehtimaan muita, tuntemaan epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta ja kadottamaan yhteyden itteemme. Maailmassa on niin paljon pelkoa ja kilpailua, ja meijän on sinnikkäästi pysyttävä rehellisinä itellemme ja muille jos halutaan säilyttää sisäinen rauha. Ei voida alkaa elämään sitä unelmien elämää jos ei pysytä autenttisina ja kysytä säännöllisesti iteltämme että tätäkö todella haluan ja onko mun teot, ajatukset ja sanat harmoniassa keskenään. 

Oo rehellinen itelles. Uskalla luottaa siihen että oot hyvä, riittävä ja ihana just sellaisena kun oot. Uskalla luottaa sun sydämeen ja siihen että se tietää mitä oikeesti haluut. 

Akroviikonloppu osa 2

Ja tässä tulee part kakkonen viikonlopun akroleiriltä :) Raaaaakastan näitä kuvia! Tunnen vieläkin ton auringon ja jengin lämpimät vibat.

Tosi siistiä liikuttaa kehoa koko viikonloppu leikinomaisesti ja niin monilla eri tavoilla: hyppimistä, nostelua, joogailua, tasapainoilua, rymyämistä ja uimista. Se ei edes tuntunut treenaamiselta: vaikka keho oli ihan uupunut ja loppu, niin silti sitä vaan halusi kokeilla vielä vähän uusia juttuja. (Nyt kyllä kärsin, kävin tänään hieronnassakin ja luulen että tähän tarvitaan vielä pari lepopäivää, foamrollailua, venyttelyä ja kuumakylmähoitoa että tästä toipuu :D)

Kehon liikuttamisen ilo, se on kyllä siisti juttu se!

 

 

Vaniljainen voimalatte proteiinilisällä

Oikeen hyvää huomenta!

Tänään soi herätys klo 5.00, ja semmoisena aamuna tarvitaan vähän järeämpiä aseita. Niinpä ryömin otsa kurtussa ja silmät ristissä suihkuun, laitoin suihkun päälle.. Ja WUUZHHAAA! Minuutin kylmän suihkun jälkeen kylppäristä asteli ulos huomattavasti pirteämpi tapaus!

Mutta se ei vielä ihan saanut mua varsinaisesti tärisemään energisenä, joten ajattelin että josko sitä vähän kikkailisi aamukahvin kanssa. Kello kuudelta odotti treenit Hietsun rannassa, eli ei muuta kun vahvaa kahvia, pari munaa, teelusikka kookosöljyä ja töräys vaniljaa blenderiin. Ja voila, Ellan proteiinibulletproofvaniljalatte on syntynyt! Siitä sitten aamutreeneihin Lean In Five Weeks-porukan kanssa (wow, ja mä kun kuvittelin että treenaan kovaa..), aamupalalle ja päivä käyntiin mielettömällä energialla. 

Kyllä noissa aamutreeneissä vaan on sitä jotain. Ja sitten vielä aamutreeneissä rannalla auringon noustessa. Ja sitten vielä ihan huippujengillä. 

Että ei muuta kun reipasta tiistaita kaikille! :)

Pariakrojoogaleiri

Tiedättekö kun joku on niin ihanaa että sana "ihana" ei vaan mitenkään riitä kuvailemaan sitä?

Sellanen oli mun viikonloppu. Oltiin ystäväpariskunnan kanssa pariakrojoogaleirillä perjantaista sunnuntaihin ja mä oon vieläkin vähän pyörällä päästäni. Miten yhteen viikonloppuun voi mahtua niin paljon ihanaa? Hymyä, naurua, halauksia, rakkautta, liikkumista, aurinkoa, uimista, saunomista, paljaita varpaita, ihmiskasoja, ruokaa, kauniita auringonlaskuja ja lämpöä. Ihmisiä jotka tuntuu heti omalta perheeltä. 

Jaan näitä kuvia kahteen postaukseen, että voin vielä vähän pitkittää tota viikonloppua. Fiilis on tällä hetkellä hirmu kiitollinen, onnellinen ja aivan junan alle jäänyt, mun kropasta ei löydy lihasta johon ei sattuis. Mutta hymylihakset ne vaan jaksaa :)