Mulle yksi tärkeimmistä asioista tässä elämässä on pysyä autenttisena. On niin naurettavan helppoa mennä yhteiskunnan odotusten mukana ja hävittää itsensä massaan. Olla kuuntelematta sisintään ja alkaa käyttäytymään niinkuin kuvaan sopisi. Tai vaikka näin bloggaajana ruveta bloggaamaan asioista joita luulee että lukijat tahtovat lukea. Sitä niin helposti lokeroi itsensä tiettyihin lokeroihin ja rupeaa käyttäytymään niinkuin kuvittelee että siinä lokerossa olevan tulee käyttäytyä.
Tiedättekö - hyvinvointibloggaaja, kasvissyöjä, positiivari, personal trainer, joogi, menestyjä, kauppislainen, porukan pelleilijä, kesäihminen, talvi-ihminen.
Mä teen jatkuvasti työtä sen kanssa etten lokeroisi itseäni. Olenhan mä hyvinvointibloggaaja, olenhan mä PT ja yleisesti ottaen aika positiivari, mutta mikään noista termeistä ei määrittele mua ihmisenä. Joskus mä en bloggaa hyvinvoinnista, joskus bloggaan pahasta olosta. Teen toki PT:n hommia, mutta se on vain yksi osa mun arkea. Ja kyllähän mä tykkään katsoa asioiden valoisaa puolta, mutta joskus muakin ottaa pannuun, negistyttää ja ahdistaa. Joskus munkin on vaikea saada happea kun joku asia tuntuu niin pelottavalta, jännittävältä tai isolta palalta. 
Useimmiten sen oman lokeronsa rakentaa tosi salakavalasti: sitä innostuu jostain asiasta niin että haluaa niin kovasti onnistua siinä. Sanotaan vaikka että löydetään unelmiemme työpaikan ja halutaan pitää siitä kynsin ja hampain kiinni. Ja sitten aletaan käyttäytymään niinkun luullaan että siinä työnkuvassa tulisi käyttäytyä, ehkä koska pelätään ettei riitä sellaisenaan. Ja lopulta ehkä hukataan itsemme ja löydetään itsemme tilanteesta jossa me ei enää tunnisteta itseämme.
Uskon että loppujen lopuksi me kaikki ollaan tosi hyviä ja kivoja, ihan sellasenaan. Mutta jos annetaan pelon siitä että me ei olla tarpeeksi päästä valloilleen niin me ruvetaan esittämään, rakentamaan suojamuuria, stressaamaan, kadehtimaan muita, tuntemaan epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta ja kadottamaan yhteyden itteemme. Maailmassa on niin paljon pelkoa ja kilpailua, ja meijän on sinnikkäästi pysyttävä rehellisinä itellemme ja muille jos halutaan säilyttää sisäinen rauha. Ei voida alkaa elämään sitä unelmien elämää jos ei pysytä autenttisina ja kysytä säännöllisesti iteltämme että tätäkö todella haluan ja onko mun teot, ajatukset ja sanat harmoniassa keskenään.
Oo rehellinen itelles. Uskalla luottaa siihen että oot hyvä, riittävä ja ihana just sellaisena kun oot. Uskalla luottaa sun sydämeen ja siihen että se tietää mitä oikeesti haluut.
